Nyt on menossa kirjojen alennusmyyntiaika. Olen puolittain luvannut itselleni, etten ostele kirjahyllyn täytteeksi kirjoja, joita en tarvitse tai joita en kuitenkaan ehdi lukea. Siksi ohitin tänäänkin kirjakaupassa alennuslaarit vain varovasti kuikuillen, vähän tuumien, että olisiko ammattikirjallisutta, sanakirjoja ja sen sellaisia: ja sitten kirja jota en voinut ohittaa. Margaret Atwoodin Oryx ja Crake pokkariversiona 2,95. Oli pakko ostaa!

Mutta vaarallisempi paikka on kirjasto ja sen poistomyynti. Lähellä lainaustiskiä on pieni kirjahylly, jota voi kiertää ja penkoa. Kirjat nököttävät siellä hylätyn näköisinä, hyväkuntoisina: tuo on laitettu pois koska se on aika luetun näköinen, tuosta on varmaan niin monta kaksoiskappaletta ettei juuri tätä kannata pitää

Ja mitä minä löysinkään:

Alan Moore & Ian Gibson: Halo Jones 2, 1993 (Vessan sarjakuvalukemistoon!)

Alan Moore & Ian Gibson: Halo Jones 3, 1993 (Vessan sarjakuvalukemistoon! Harmi, ettei ykköstä ollut)

Roger Leroup: Yoko Tsuno / Paholaisen kammio, 1994 (Vessaan)

Anneli Asplund: Kantele, 1983 (jos kirjoitan joskus jotakin, jossa kanteleen soittotyyleistä on tiedettävä)

Pekka Pulkkinen: Talousmatematiikan perusteet, 1998 (työkäyttöön)

Jousiammunta (luovutin jo työkaverille, jonka pojat harrastavat jousiammuntaa ja ovat kirjan kirjoittajan oppilaita)

Eero Balk: Sankarimatkailijan Praha, 1996 (Kirja oli minulla lainassa muutama kuukausi sitten!)

Juha Seppälä: Silta, 1988 (tykkään!)

Jyrki Kiiskinen: Suomies, 1994 (muistaakseni tämä oli spekulatiivinen kirja)

Maksoin tästä yhdeksän kirjan pinosta vain 3 euroa. Siis vain KOLME euroa. Tuntui jotenkin häpeälliseltä jättää sinne kaikki ne loput kirjat, ilman kotia. Mutta onneksi niitä ei noin vain heitetä pois. Onneksi voi tehdä tällaisia järjettömän halpoja löytyjä, ja oikeasti saada haltuunsa jotakin sellaista, josta on vielä monta kertaa iloa. Ainakin meidän vessassamme kävijöille: onhan siellä seinällä kokonainen hyllykkö varattuna sarjakuville, lehdille ja runokokoelmille!

Mutta jokin näissä poistomyyntikirjoissa tekee myös surulliseksi: se on yhdellä tavalla kirjan päätepiste, se hetki, kun jonkun hengentuote on makuloinnin, hylkäämisen ja lopullisen unohduksen vaakalaudalla. Ja vuonna 1998 julkaistu oppikirja jo on hyvää vauhtia matkalla sinne lopulliseen unholaan (OPS muuttunut, jonka vuoksi kirjan painotukset eivät enää täsmää oppilaitosten opetuksen kanssa). Romaanilla on sentään kaunis kahdenkymmenen vuoden kaari.

About these ads