
Olin viime viikolla erittäin mukavalla kirjailijakeikalla. Ruoveden kunnan kulttuuritoimi ja lastenkulttuuriryhmä ovat keränneet yhdessä päivähoidon ja koulujen kanssa tekstejä 3-10-vuotiailta kirjoittajilta. Tuloksena syntyi hellyttävä, aito Osumia-niminen lastenkirja.
Kirjaan on koottu melkein sadan nuoren kirjoittajan tekstejä. Runoja ja tarinoita. Oivalluksia metsän eläimistä, kertomuksia kalaretkestä isän kanssa, mietteitä koulukiusaamisesta, ihanan kesän kuvauksia.
Kun kirja julkistettiin viime keskiviikkona, paikalla oli paljon kirjan kirjoittajia vanhempineen. Olipa metka nähdä pienten ilmeitä, kun he saivat ensimmäisen kerran käsiinsä kirjan, johon on painettu heidän tekstinsä.
Osumia-kirja on lastenkulttuuria parhaimmillaan. Lapset ja aikuiset ovat tehneet sen yhdessä sydämellä. On varmaa, että kirja jättää jäljen kirjoittajiinsa. He hoksaavat jo kolmivuotiaana, että kirjoittaminen - ja lukeminen - ovat niin hyviä juttuja, että niistä kannattaa pitää meteliä.

5 comments
Comments feed for this article
helmikuu 22, 2007 at 7:14 pm
anuh
Tuo kuulostaa ihastuttavalta projektilta
Varmasti pienille kirjoittajille suurenmoinen tapahtuma, joka todellakin jää mieleen. Ja siitä jää myös konkreettinen muisto: kirja, jota voi lukea ehkä joskus omalle lapselleen.
Sitten vähän hämmästelyä: Osaavatko jo 3-vuotiaat nykypäivänä kirjoittaa? O_o Mä opin 4-vuotiaana lukemaan ja noin vuoden päästä siitä kirjoittamaan, ja sitä silloin aikoinaan pidettiin melko varhaisena oppimisena.
helmikuu 23, 2007 at 9:38 am
Marika
Lasten omat kirjat ja vielä julkistusjuhlat ovat tosiaan paikallaan! Kirjoittamisesta tulee se oma juttu: tämä oli hauskaa ja tätä haluan jatkaa. Pikkukirjailijat ovat aidosti ylpeitä saavutuksistaan, ja tuollaisesta projektista riittää runsaasti iloa lähipiirillekin. Tarinankerronnan taitoa kannattaa juhlia!
helmikuu 23, 2007 at 11:30 am
Anne
Meillä on Mikkelissä järjestetty lasten- ja nuorten kirjoituskilpailuja. On aina hieno nähdä niitten palkittavien ilmeet, erityisesti ekaluokkalaisten, jotka tuskin uskaltavat hakea palkintoa vaan tutisevat isän tai äidin jalassa kiinni, silmät tosin säihkyen samaan aikaan ilosta. Kirjoittamisen iloa ja ideoita sen ikäisillä on jo runsaasti. Kirjoittavan ihmisen pitäisikin kyetä jollakin tasolla säilyttämään lapsen mielikuvitus.
helmikuu 25, 2007 at 10:37 am
Terhi
Ihan näitä pienimpiä, kolmevuotiaita on “sadutettu” päiväkodeissa. Lapset ovat tarinoineet ja hoitajat kirjoittaneet heidän mietteensä ylös.
huhtikuu 22, 2007 at 3:11 am
Kurjistaja
Lukeeko tätä vain ammattilaiset, kirjailijat ja freenlancerit? Olen tänä kesänä 22-vuotias, enkä tahdo opettaa itseäni tyytymään kerran-vuodessa lomailijaksi. Tuo sivulause kertokoon siitä kuinka vähän annan työn vaikuttaa elämäni kompassiin. Itselläni on vielä kotimaankin kaupunkeja näkemättä, enkä täten omaa minkäänlaista kiinnostusta ulkomaan matkailuun, varsinkaan lyhyt kestoiseen sellaiseen, sillä ulkomaan matkailussa minua eniten kiinnostaisi kuinka yhteiskunnasta irrottautuminen siellä onnistuisi.