Artikkelin Kirjoituskilpailuista kommentit

Kirjoittanut: JPK

JPK — Sat, 30 Jun 2007 15:07:50 +0000

Kirjoituskilpailut antavat hyvä tekosyyn saada jotakin valmiiksi. Ja usein tulee tehtyä sellaistakin proosaa, mitä ei muuten ehkä tekisikään.

Aina kun syntyy jotakin valmista, jotakin, johon on itse tyytyväinen, on voittanut!

Kirjoittanut: Sirja K

Sirja K — Thu, 28 Jun 2007 18:23:19 +0000

Tiina-kisaan tuli muuten tosi hienoja kässäreitä, jotka eivät sopineet siihen Siskodisko-sarjan ajateltuun ikähaarukkaan vaan olivat esim. selvästi nuoremmille. Moneen käsikirjoitukseen olisi kyllä halunnut vielä myöhemmin palata, vaikka ne eivät kisassa sijoittuneetkaan. Hienoa siis jos ekoja jo julkaistaan, ja kiitos teille kaikille “tunnustaneille” osallistumisesta. Syksyllä ilmestyvät kisan kakkonen ja kolmonen, molemmat mahtavia kirjoja!

Kirjoittanut: tepa

tepa — Thu, 28 Jun 2007 10:19:02 +0000

“Tarinan opetus: myös kirjoituskilpailujen “häviäjät” ovat voittajia!”

Em. lause pitää melkein kiinnittää post it -lapulla tietokoneeseen! :0)

Olen nyt muuten erään nuorten kirjoituskilpailun raadissa. Mielenkiintoista päästä näkemään tätäkin puolta kilpailuista.

Jään odottelemaan muuten Kirstin ja Annelin tyttökirjoja!

Kirjoittanut: Anne

Anne — Thu, 28 Jun 2007 07:50:08 +0000

Minulle kirjoituskilpailut ovat olleet aina oman tekemisen ja työskentelyn kehittäjiä, kannustajia. Osallistuin varmaan kymmenen vuotta ennen kuin menestyin valtakunnallisesti. Portin kisaan osallistuin viisi vuotta, ennen kuin tuli kunniamaininta, toiset viisi ennen kuin sitten voitin. WSOY:n kirjoituskilpailu oli sitten oikotie julkaisukynnyksen yli.

Kirjoituskilpailujen haitallisuudesta käydään toisinaan keskustelua, eritoten spefin piirissä (jossa ylipäänsä novelleista puhutaan, koska niistä innostuneita on tavoitettavam rajallinen määrä). On lehtiä, missä tekstejä julkaistaan, ja niitä myös arvostellaan – harvinaista herkkua harrastajakirjoittajalle. On vilkasta ateljeekritiikkiä. Mutta kirjoituskisojen pelätään puristaan johonkin muottiin, ohjaavan lajityyppiä. On hyvä tiedostaa, että arvovaltaisista tuomareista huolimatta kisoissa on tuurilla iso osuus. Jos on kyseessä kisa, jossa vain yksi ihminen esiraadittaa tekstit, on pitkälti kyse tuon henkilön ammattitaidosta ja makumieltymyksistä, pääseekö jatkoon vai ei. Erinomainenkin kirjoittaja voi jäädä kisoissa menestyksettä, mutta ylittää julkaisukynnyksen kustantamoissa kirkkaasti.

Lisäksi on hyvin tyypillistä, että kisoihin osallistuvat kirjailijat eivät menesty… Vetoan jälleen kisojen subjektiivisuuteen mutta myös siihen, ett ä ammattilainen ei välttämättä käytä kisanovelliinsa samanlaista aikaa kuin henkilö, joka janoaa sitä ensimmäistä menestystä.

Kirjoittanut: Anneli

Anneli — Thu, 28 Jun 2007 07:00:11 +0000

Ai kun ihanaa jakaa näitä häpeällisiä salaisuuksia. Tekin osallistuitte ettekä menestyneet!
Siis jos Tepa ja Kirstikään eivät sijoittuneet, niin ehkä en sittenkään ollut NIIN KAUHEAN huono…

Kirjoittanut: kirsti k

kirsti k — Wed, 27 Jun 2007 14:56:42 +0000

Tepa: Myös Vili Voipio syntyi alkujaan WSOY:n Uljas uusi sankari – kirjoituskilpailuun.

Tepa ja Anneli: Minäkin osallistuin Tiina-kisaan! Enkä ole hylännyt käsikirjoitustani, vaan suunnittelen viilaavani sitä syksyllä. Kustantajille ilmeisesti tarjotaan lähiaikoina tavallista enemmän tyttökirjakäsiksiä…

Tarinan opetus: myös kirjoituskilpailujen “häviäjät” ovat voittajia!

Kirjoittanut: Anneli

Anneli — Tue, 26 Jun 2007 15:50:07 +0000

Yritin kerran neuvoa erästä harrastajakirjoittajaa eteenpäin. Hän kirjoitti muistelmiaan ja halusi saada tekstinsä julki. Elämä oli ollut hyvin mielenkiintoista, mutta teksti oli referaatinomaista luetteloa. Keskustelimme tekstistä ja esittelin hänelle mielestäni erinomaisia muistelmateoksia.
“Minä en lue kirjoja”, kirjoittaja ilmoitti topakasti.
Eipä siinä sitten ole paljon sanomista.

Kirjoittanut: tepa

tepa — Tue, 26 Jun 2007 13:15:10 +0000

Tarkennus: oikeastaan tarkoitan kirjailijan urasta haaveilevia, aloittavia kirjoittajia, jotka kieltäytyvät lukemasta, etteivät saisi “liikaa vaikutteita”. Se on mielestäni vähän naiivia.

Ymmärrän kyllä, ettei monikaan kirjailija lue silloin, kun kirjoitusprosessi on kiivaimmillaan (minä en pysty olemaan lukematta, ihan toimittajan työnkin takia). Mutta minusta lukeminen on kirjailijalle puoli ruokaa. Ammattitaidon ylläpitämisen elinehto.

Kirjoittanut: anuh

anuh — Tue, 26 Jun 2007 13:04:17 +0000

Joskus vuonna rautakypärä mä osallistuin johonkin novellikilpailuun, en pärjännyt ollenkaan. Kirjoittamista en ole myöskään opiskellut, mutta en missään nimessä dissaa sitä – päin vastoin, sanon aina että mikään opiskelu ei mene hukkaan, seurasi siitä elämänura tai ei. Ja oli ala mikä hyvänsä.

Terhi sanoi: “Ja toinen asenne, mitä en ollenkaan ymmärrä, on se, etteivät jotkut kirjoittavat ihmiset lue kirjoja! Se jos mikä on itsekästä ja välinpitämätöntä, ignoroida koko kirjallisuustradition olemassaolo.”

Onko tämmöisiä kirjailijoita? Tuntuu jotenkin hassulta, että kirjailija ei lukisi kirjoja, mulle se on kielellisessä ja teknisessä mielessä tavallaan jopa oman kirjoitustaidon ylläpitoa (ja tietysti suuri nautinto!). No olen mä kyllä toisaalta luopiokirjailija siinä mielessä, etten juurikaan seuraa mikä on uusinta hottia ja The Must Read -kirjalista. Luen vaan sitä mikä hyvältä tuntuu.
Mutta periaatteessa mä en silti tuomitse jos joku ei halua lukea kirjoja, vaikka kirjoittaisi niitä. Eihän se mun menetys ole.

Tarkemmin ajatellen, ehkei toi kirjailijan lukemattomuus niin ihmeellistä olekaan. Mieleeni juolahti, että itsekin olen toimittaja joka ei lue lehtiä

Kirjoittanut: tepa

tepa — Tue, 26 Jun 2007 09:04:37 +0000

Olet ihan oikeassa, Anneli. Suomessakin vallitsee vielä tämä koulukunta, ettei kirjoittamista voi opiskella, mikä on täyttä hevonkukkua. Kirjoittamista voi opiskella (ja siinä kehittyä) ihan samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin. Minusta opiskelu on jopa suotavaa. Aika äkkiä sitä ihminen leipääntyy, ellei hae ja etsi uusia virikkeitä. Toisaalta joku opiskelee mieluummin itsenäisesti, ja toiselle (minulle) ryhmä on todella tärkeä.

Ja toinen asenne, mitä en ollenkaan ymmärrä, on se, etteivät jotkut kirjoittavat ihmiset lue kirjoja! Se jos mikä on itsekästä ja välinpitämätöntä, ignoroida koko kirjallisuustradition olemassaolo.

Minun henkireikäni on ollut tänä vuonna luovan kirjoittamisen opiskelu Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Kirjoittaminen on tunnetusti yksinäistä. On ollut mahtavaa saada ympärilleen kirjoittavien, samanmielisten ihmisten ryhmä.

Haa! Tiina-kisa tuottaa näköjään paljon uusia kirjoja lähitulevaisuudessa.