Artikkelin Kirjailijuuteen liittyviä yleistyksiä kommentit http://grafomania.wordpress.com/2007/12/30/kirjailijuuteen-liittyvia-yleistyksia/ Kuuden kirjailijan blogi Wed, 23 Dec 2009 21:36:20 +0000 http://wordpress.com/ hourly 1 Kirjoittanut: kirsti k http://grafomania.wordpress.com/2007/12/30/kirjailijuuteen-liittyvia-yleistyksia/#comment-325 kirsti k Fri, 04 Jan 2008 06:56:23 +0000 http://grafomania.wordpress.com/2007/12/30/kirjailijuuteen-liittyvia-yleistyksia/#comment-325 Itse en muksuna edes tajunnut, että kirjailija on joku ammatti. Taisin kuvitella, että kirjat syntyvät nappia painamalla, tulevat tarinakoneen sisuksista. Myöhemmin kiinnostuin kirjailijoista (erityisesti runoilijoista) jopa maanisesti; imin elämäkertoja, haastatteluja, ja tietysti heidän tuotoksiaan. Palvoin ja ihailin! Mutta edelleen omalle kohdalle ajateltuna kirjailijan ammatti tuntui täysin epärealistiselta. Se oli jotain niin isoa, ettei hahmottunut edes unelmaksi. Kirjoitin koko ajan, mutta en missään vaiheessa ajatellut olevani tarpeeksi lahjakas. Todellakin; kuvittelin kaiketi, että kirjoittamisen taito on ulkopuolelta annettu LAHJA, jota tuskin ainakaan minulta löytyy. Lopulta jotain tapahtui, suuria mullistuksia siellä täällä. Silloin ehkä ymmärsin, että minulla saattaa olla tuo Annen mainitsema kyky "eläytyä omaan ja toisten elämään". Tai sitten ei. Kirjailijuus on edelleen suuri mysteeri. Ainoa fakta lienee se, jokaisella julkaisevalla kirjoittajalla lienee tarve jakaa tarinoita, ehkä jollain tavoin selvittää omia aivoituksiaan ja yrittää välittää niitä muille. Itse huomaan myös etsiväni kontakteja, joiden luominen reaalimaailmassa on joskus kinkkistä. Itse en muksuna edes tajunnut, että kirjailija on joku ammatti. Taisin kuvitella, että kirjat syntyvät nappia painamalla, tulevat tarinakoneen sisuksista.

Myöhemmin kiinnostuin kirjailijoista (erityisesti runoilijoista) jopa maanisesti; imin elämäkertoja, haastatteluja, ja tietysti heidän tuotoksiaan. Palvoin ja ihailin!

Mutta edelleen omalle kohdalle ajateltuna kirjailijan ammatti tuntui täysin epärealistiselta. Se oli jotain niin isoa, ettei hahmottunut edes unelmaksi. Kirjoitin koko ajan, mutta en missään vaiheessa ajatellut olevani tarpeeksi lahjakas. Todellakin; kuvittelin kaiketi, että kirjoittamisen taito on ulkopuolelta annettu LAHJA, jota tuskin ainakaan minulta löytyy.

Lopulta jotain tapahtui, suuria mullistuksia siellä täällä. Silloin ehkä ymmärsin, että minulla saattaa olla tuo Annen mainitsema kyky “eläytyä omaan ja toisten elämään”. Tai sitten ei.

Kirjailijuus on edelleen suuri mysteeri. Ainoa fakta lienee se, jokaisella julkaisevalla kirjoittajalla lienee tarve jakaa tarinoita, ehkä jollain tavoin selvittää omia aivoituksiaan ja yrittää välittää niitä muille. Itse huomaan myös etsiväni kontakteja, joiden luominen reaalimaailmassa on joskus kinkkistä.

]]> Kirjoittanut: Anneli http://grafomania.wordpress.com/2007/12/30/kirjailijuuteen-liittyvia-yleistyksia/#comment-322 Anneli Wed, 02 Jan 2008 14:18:45 +0000 http://grafomania.wordpress.com/2007/12/30/kirjailijuuteen-liittyvia-yleistyksia/#comment-322 Teatterinjohtaja, käsikirjoittaja Heikki Vihinen käytti jossain keskustelussa ahdistusproosan (tai -draaman) kirjoittajasta mainiota nimitystä "tuskakirves". Teatterinjohtaja, käsikirjoittaja Heikki Vihinen käytti jossain keskustelussa ahdistusproosan (tai -draaman) kirjoittajasta mainiota nimitystä “tuskakirves”.

]]>