Uusi kirja on ilmestymässä muutaman viikon kuluttua. Se on kuudes nuortenromaanini, seitsemäs julkaistu kirjani, kolmas osa Tapio ja Moona -sarjaa. En voi sanoa, että kirjan ilmestyminen jännittäisi enää ihmeemmin. Siinä tapauksessa varmasti jännittäisi, jos kyseessä olisi uusi aluevaltaus, mutta ei nyt, kun kirja on tavallaan tuttu ja turvallinen.
En osaa oikeastaan jännittää arvosteluitakaan näin etukäteen. Toki vatsanpohjasta aina vähän nipistää, kun alkaa lukea arviota omasta kirjastaan. Kovin suuriin yllätyksiin en kuitenkaan usko. Olen sen verran realisti, etten esimerkiksi oleta sarjan nyt äkkiä nousevan kuin taikaiskusta hillittömään suosioon.
Uuden kirjan ilmestyminen tuntuu mukavalta. Ei huimaavalta kuten esikoisen, mutta mukavalta yhtä kaikki. Ilmestynyt kirja on konkreettinen todiste tehdystä työstä. Se on siinä, sitä voi pidellä, sen voi laittaa hyllyyn aiemmin ilmestyneiden viereen. Sen lainausmenekkiä voi seurata kirjastoista. Googlettamalla voi katsoa, onko joku kommentoinut sitä blogissaan tai keskustelupalstalla.
Kai esikoiskirjan ilmestymiseen pätee sama kuin ensirakastumiseen: samaa hurman tunnetta on vaikea kokea uudelleen.
5 comments
Comments feed for this article
tammikuu 10, 2008 at 6:23 pm
Terhi
Onnea Sallalle! Sinä olet ihailtavan ahkera!
tammikuu 10, 2008 at 7:39 pm
Karo Hämäläinen
Kieltämättä oikein harmittaa, ettei kirjan ilmestyminen saa aikaan suuria tunteita. Tänä aamuna huomasin kirjahyllystä edellisen (yhdessä Tapani Baggen kanssa tekemäni) kirjan tekijänkappalenipun ja ihmettelin, mikä se tuokin teos on.
Ei se ole välinpitämättömyyttä. Syksy vain oli niin kiireinen, etten edes ole muistanut googlailla kirjan nimellä. Nuorten sarjakirjasta kun ei tarvitse odotella arvostelujakaan.
tammikuu 10, 2008 at 10:48 pm
Anne
Tätä taidettiin jossakin keskustelussa aiemmin hieman sivutakin. Kirjan ilmestyminen ja fyysinen kirja objektina ei tunnu ehkä enää n:nnen kirjan kohdalla siksi niin ihmeelliseltä, että suurin into ja tunteet latautuvat käsikirjoituksen tekemiseen, siihen luovana ja energiseen työhön, jota silloin elää. Kun kirja ilmestyy, se on eräällä tavalla kirjoittajan kannalta kaluttu puhki: sen kanssa on nautiskeltu silloin työvaiheessa, mutta ilmestymisen hetkellä ajatukset ovat jo tulevassa.
Esikoinen oli tietenkin ihme, ja totta kai uusikin kirja antaa hyvän olon. Eritoten jos on puurtanut paljon ja voi palkita itsensä vaikka tauolla ja keskittyä ideoimaan. Kyllä jokainen kirja on yhtä tärkeä, mutta uusin, se jota vasta ideoi, on aina se rakkain.
tammikuu 11, 2008 at 11:34 am
kirsti k
Esikoisen ilmestyminen oli järisyttävää, kutkuttavaa, epätodellisen ihmeellistä!
Haluan puhkua ja rummuttaa lapsekkaan haltioitumisen puolesta; tuntuu hyvältä lumoutua yhä uudelleen. Jo kerran koettu ei tietenkään voi ainutlaatuisuudessaan toistua (miettikää pieniä lapsia, jotka ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässään näkevät lentävän perhosen, kuulevat huilun soivan, maistavat lunta…), mutta jollakin lievemmällä tasolla ensilumoutumisen tunteen voi löytää myöhemminkin, kun kulkee aistit ammollaan. No joo, myönnän, onhan se välillä hankalaa… mikään-ei-tunnu-miltään puskee päälle aika ajoin.
Viides Vili ilmestyy helmikuussa. Jo pelkkä asian mainitseminen kutittaa vatsassa, taidan siis olla innoissani. Iloani ei yhtään samenna se, että kirja kuuluu sarjaan. Ja Aamulehti ainakin julkaisee arvosteluja myös sarjakirjoista. Viime viikolla taisi juuri olla Tuula K:n tuoreimman Konsta-kirjan kritiikki. Ja jollen väärin muista, Sallan Tapio ja Moonakin on saanut suopean arvion Aamulehdessä.
Vielä tärkein: onnea ahkeralle Sallalle!
tammikuu 11, 2008 at 5:48 pm
mn
Onnea vaan, kaikille joilta kirja on tulossa
Minulta ilmestyy myös muutaman viikon sisällä kirja, kolmas tietokirja. Tämä on vähän erilainen kahteen aiempaan verrattuna, ja koska tiimissämme oli kolme ihmistä, en ole ihan yksin vastuussa kokonaisuudesta, tekstistä kylläkin pääasiallisesti.
Olen selkeästi vähemmän jännittynyt kuin ekan kirjan ilmestyessä. Silloin sitä suorastaan kuohui, nyt vähän vain laiskasti kuplii.
Proosateos tietysti on haaveissa, haluaisin kokea vielä senkin jännityksen.