<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	>
<channel>
	<title>Artikkelin Ei menestystä tälläkään kertaa (kehaise siis!) kommentit</title>
	<atom:link href="http://grafomania.wordpress.com/2008/04/23/ei-menestysta-tallakaan-kertaa-kehaise-siis/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>http://grafomania.wordpress.com/2008/04/23/ei-menestysta-tallakaan-kertaa-kehaise-siis/</link>
	<description>Seitsemän kirjailijan blogi</description>
	<pubDate>Sun, 06 Jul 2008 00:04:38 +0000</pubDate>
	<generator>http://wordpress.org/?v=MU</generator>
		<item>
		<title>Terhi</title>
		<link>http://grafomania.wordpress.com/2008/04/23/ei-menestysta-tallakaan-kertaa-kehaise-siis/#comment-470</link>
		<dc:creator>Terhi</dc:creator>
		<pubDate>Thu, 24 Apr 2008 06:29:18 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://grafomania.wordpress.com/?p=184#comment-470</guid>
		<description>Löysin muuton yhteydessä paksuhkon nipun kustantajien hylkäyskirjeitä. Sanoisin, että ne ovat olleet paras kirjoittajakouluni. 

Aluksi kirjeet olivat monistettuja, persoonattomia aanelkkuja, mutta pikkuhiljaa aloin saada palautettakin. Hylkäykset eivät lannistaneet (kuin päivän, pari), vaan toimivat pikemminkin polttoaineena: vielä minä, vielä minä! Uskon, että jos todella haluaa kirjoittaa, ei heitä kynää (lopullisesti) nurkkaan kielteisten päätösten tai ei menestystä -kuorien jälkeenkin, vaan katsoo peiliin, laskee hitaasti kymmeneen ja aloittaa - taas kerran - alusta.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Löysin muuton yhteydessä paksuhkon nipun kustantajien hylkäyskirjeitä. Sanoisin, että ne ovat olleet paras kirjoittajakouluni. </p>
<p>Aluksi kirjeet olivat monistettuja, persoonattomia aanelkkuja, mutta pikkuhiljaa aloin saada palautettakin. Hylkäykset eivät lannistaneet (kuin päivän, pari), vaan toimivat pikemminkin polttoaineena: vielä minä, vielä minä! Uskon, että jos todella haluaa kirjoittaa, ei heitä kynää (lopullisesti) nurkkaan kielteisten päätösten tai ei menestystä -kuorien jälkeenkin, vaan katsoo peiliin, laskee hitaasti kymmeneen ja aloittaa - taas kerran - alusta.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
</channel>
</rss>
