Artikkelin Tunkua huipulla kommentit http://grafomania.wordpress.com/2008/04/24/tunkua-huipulla/ Seitsemän kirjailijan blogi Sun, 06 Jul 2008 00:16:37 +0000 http://wordpress.org/?v=MU anuh http://grafomania.wordpress.com/2008/04/24/tunkua-huipulla/#comment-471 anuh Tue, 06 May 2008 04:09:47 +0000 http://grafomania.wordpress.com/?p=185#comment-471 Yksi asia, minkä mä mainitsen jos näistä asioista kysytään, on se että kustannustoimittajatkin on ihmisiä. Jos paluupostissa tulee hylkäyskirje, vaikka on tehnyt varmasti parhaansa (tarkistanut, tuplatarkistanut, koeluettanut x 5, hionut, pohtinut, fiilannut jne.jne.) niin se EI automaattisesti tarkoita, että käsikirjoitus on huono. Hylkäykseen voi olla monia muitakin - täysin inhimillisiä ja siten ymmärrettäviä - syitä: * Kustannustoimittajalla on vaan niin pirusti töitä, että nyt ei kykene eikä jaksa lukemaan ajatuksen kanssa enää yhtäkään tekstinpätkää. * Hajamielisyys väärällä hetkellä. Viime viikolla tuli tästä samasta aiheesta kässäri, ja se oli tosi huono. Dim-dam, mitähän söisi lounaaksi? Tämäkin varmaan on huono, pistetään takaisin. * Kustannustoimittaja on nukkunut huonosti, tapellut aamulla puolison kanssa, juuttunut ruuhkaan, työ muuttuu koko ajan stressaavammaksi, kahvi on loppu - ja sitten tulee tämmöinen huippuhyvä kässäri joltain Nobodyltä. Ei helvetti! En päästä läpi, ihan vaan siksi että saan elämästäni edes jonkinmoisen hallinnan tunteen. Ja niin edespäin. Tärkeää on se, että ei anna periksi yhden hylkäyksen takia. Mun on tietysti helppo neuvoa, kun sain ekan kässärin läpi, enkä edes kauhean tosissani kirjailijaksi alunperin hinkunut. Periaatteessa jälki on tietysti aina sitä parempaa, mitä kauemmin on tekstejään hionut ja kunnianhimossaan kylpenyt, joten en sitten tiedä oliko hyvä vai huono päästä nopeasti läpi. Toisaalta en tiedä olisinko jatkanut kirjoittamista "tosissani" ollenkaan ilman ekan kirjan julkaisun antamaa mieletöntä boostia. No omalla kohdalla sitä on tietty vähän vaikee enää lähteä spekuloimaan sitä tai tätä, myöhäistä pyristellä kun p**ka on jo housussa ;) EDIT: Musta tuntuu että olen tästä kirjoittanut ennenkin tänne jonnekin... No samapa tuo, kun aihe on kerran oikea :) Yksi asia, minkä mä mainitsen jos näistä asioista kysytään, on se että kustannustoimittajatkin on ihmisiä. Jos paluupostissa tulee hylkäyskirje, vaikka on tehnyt varmasti parhaansa (tarkistanut, tuplatarkistanut, koeluettanut x 5, hionut, pohtinut, fiilannut jne.jne.) niin se EI automaattisesti tarkoita, että käsikirjoitus on huono.
Hylkäykseen voi olla monia muitakin - täysin inhimillisiä ja siten ymmärrettäviä - syitä:

* Kustannustoimittajalla on vaan niin pirusti töitä, että nyt ei kykene eikä jaksa lukemaan ajatuksen kanssa enää yhtäkään tekstinpätkää.

* Hajamielisyys väärällä hetkellä. Viime viikolla tuli tästä samasta aiheesta kässäri, ja se oli tosi huono. Dim-dam, mitähän söisi lounaaksi? Tämäkin varmaan on huono, pistetään takaisin.

* Kustannustoimittaja on nukkunut huonosti, tapellut aamulla puolison kanssa, juuttunut ruuhkaan, työ muuttuu koko ajan stressaavammaksi, kahvi on loppu - ja sitten tulee tämmöinen huippuhyvä kässäri joltain Nobodyltä. Ei helvetti! En päästä läpi, ihan vaan siksi että saan elämästäni edes jonkinmoisen hallinnan tunteen.

Ja niin edespäin. Tärkeää on se, että ei anna periksi yhden hylkäyksen takia.
Mun on tietysti helppo neuvoa, kun sain ekan kässärin läpi, enkä edes kauhean tosissani kirjailijaksi alunperin hinkunut. Periaatteessa jälki on tietysti aina sitä parempaa, mitä kauemmin on tekstejään hionut ja kunnianhimossaan kylpenyt, joten en sitten tiedä oliko hyvä vai huono päästä nopeasti läpi. Toisaalta en tiedä olisinko jatkanut kirjoittamista “tosissani” ollenkaan ilman ekan kirjan julkaisun antamaa mieletöntä boostia.
No omalla kohdalla sitä on tietty vähän vaikee enää lähteä spekuloimaan sitä tai tätä, myöhäistä pyristellä kun p**ka on jo housussa ;)

EDIT: Musta tuntuu että olen tästä kirjoittanut ennenkin tänne jonnekin… No samapa tuo, kun aihe on kerran oikea :)

]]>