<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	>
<channel>
	<title>Artikkelin Yksityistä kommentit</title>
	<atom:link href="http://grafomania.wordpress.com/2008/05/03/yksityista/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>http://grafomania.wordpress.com/2008/05/03/yksityista/</link>
	<description>Seitsemän kirjailijan blogi</description>
	<pubDate>Sun, 06 Jul 2008 00:25:39 +0000</pubDate>
	<generator>http://wordpress.org/?v=MU</generator>
		<item>
		<title>anuh</title>
		<link>http://grafomania.wordpress.com/2008/05/03/yksityista/#comment-472</link>
		<dc:creator>anuh</dc:creator>
		<pubDate>Tue, 06 May 2008 04:25:33 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">http://grafomania.wordpress.com/?p=187#comment-472</guid>
		<description>Joo, tällaiset (itse)terapointiromaanit voi olla todella hyviä ja antoisia, ja tietysti vielä enemmän sellaiselle joka saa niistä myös ikään kuin vertaistukea. Tottahan jokainen käsittelee enemmän tai vähemmän omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan kirjoittaessa, mutta tosiaan, jos on toisen elämästä kyse, ollaankin vähän erilaisten kysymysten äärellä.

Mulla on pyörinyt yksi tarinan idea päässä, joka liittyy erääseen psykiatrisen puolen ongelmaan. Kärsin siitä itsekin hyvin lievänä, eräs läheinen ystäväni on kokenut sen hieman pahempana. Olemme tietysti keskustelleet asiasta paljon, mutta jos alan kirjoittaa tuota tarinaa, olen ajatellut sitä ennen kysyä ystävältäni, saanko käyttää myös hänen kertomiaan kokemuksia tarinassa. Tietysti ihan eri yhteydessä ja sopivasti muokattuna, ei siten että kukaan osaisi liittää tapahtumia häneen.

Olen kuitenkin nyttemmin siirtynyt koko tarinan suhteen vähän epäröivälle kannalle. Tuntuu jotenkin, miten sen nyt sanoisi? helpolta tempulta, vähän kuin oikotieltä, kirjoittaa niin suoraan jostain Omasta Ongelmastaan ;) Olenkin pohdiskellut vähän erilaisia lähestymistapoja, jotain vähemmän omakohtaista. Saa nähdä minne asti homma muokkautuu, jos alan sitä joskus kirjoittaa ulos.</description>
		<content:encoded><![CDATA[<p>Joo, tällaiset (itse)terapointiromaanit voi olla todella hyviä ja antoisia, ja tietysti vielä enemmän sellaiselle joka saa niistä myös ikään kuin vertaistukea. Tottahan jokainen käsittelee enemmän tai vähemmän omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan kirjoittaessa, mutta tosiaan, jos on toisen elämästä kyse, ollaankin vähän erilaisten kysymysten äärellä.</p>
<p>Mulla on pyörinyt yksi tarinan idea päässä, joka liittyy erääseen psykiatrisen puolen ongelmaan. Kärsin siitä itsekin hyvin lievänä, eräs läheinen ystäväni on kokenut sen hieman pahempana. Olemme tietysti keskustelleet asiasta paljon, mutta jos alan kirjoittaa tuota tarinaa, olen ajatellut sitä ennen kysyä ystävältäni, saanko käyttää myös hänen kertomiaan kokemuksia tarinassa. Tietysti ihan eri yhteydessä ja sopivasti muokattuna, ei siten että kukaan osaisi liittää tapahtumia häneen.</p>
<p>Olen kuitenkin nyttemmin siirtynyt koko tarinan suhteen vähän epäröivälle kannalle. Tuntuu jotenkin, miten sen nyt sanoisi? helpolta tempulta, vähän kuin oikotieltä, kirjoittaa niin suoraan jostain Omasta Ongelmastaan <img src='http://s.wordpress.com/wp-includes/images/smilies/icon_wink.gif' alt=';)' class='wp-smiley' /> Olenkin pohdiskellut vähän erilaisia lähestymistapoja, jotain vähemmän omakohtaista. Saa nähdä minne asti homma muokkautuu, jos alan sitä joskus kirjoittaa ulos.</p>
]]></content:encoded>
	</item>
</channel>
</rss>
