Jäin miettimään Annen aikaisempaa postausta:
“Jos haluaa pelastaa toisen kirjoittajan päivän, voisi vaikka aloittaa sen pienen, positiivisen kommentin antamisesta. Haastankin siis jokaisen Grafomanian lukijan kehaisemaan hyvää tekstiä, vaikkapa verkosta bongattua, tai jotakin jonka olet juuri lukenut. Mitä tuntemattomampi kehuttava, sen parempi juttu!”
Haaste on aina ajankohtainen. Milloin nimittäin viimeksi on tullut annettua spontaania lukijapalautetta? Muistatko edes?
Suurin osa lukemistani kirjoista on arvostelukappaleita. Palaute julkaistaan kritiikkinä sanoma- tai aikakauslehdissä. Toinen merkittävä osa lukemistani kirjoista on kollegoiden, ystävien kirjoittamia. Joko valmiita tai käsikirjoitusvaiheessa olevia tekstejä. Niitä tulee tietenkin kommentoitua sähköpostitse, puhelimitse ja kasvotusten teemukillisen äärellä.
Parhaat tänä keväänä lukemani kirjat ovat olleet ulkomaisia. Tuntuu ponnistukselta etsiä kirjailijan yhteystiedot. Vaikka maalaisjärjellä ajateltuna: aika monella kirjailijalla on nettisivut yhteystietoineen ja suomalainen kustantaja varmasti auttaisi aina. Mutta se kliseinen “ei ole aikaa” -tekosyy vaivaa aina… Luulisi, että Kanadassa tai Ranskassa asuva kirjailija ilahtuisi, jos suomalainen lukija lähestyisi häntä.
Nuorilta voi ottaa oppia (tässäkin) asiassa. Teini-ikäiset lukijat ovat ihanan spontaaneja ja räväkkiä. Sähköposti on madaltanut kynnystä ottaa yhteyttä kirjailijaan. Olen saanut monenlaisia kirjeitä. Yhdessä nuori neuvoo vihaisesti, etteivät suomalaiset nuoret juo viiniä, vaan olutta. Toisessa kirjeessä lukija kiittää saaneensa kirjastani rakenteellisen vinkin kouluaineeseensa: “Kerrankin mun luokkakaverit pysyivät hereillä.” Joskus tulee tekstareitakin (aamuseiskalta!). “Kirjasi päähenkilö on ihan kuin paras kaverini…”
Annen haaste olkoon jatkuvasti voimassa. Positiivista palautetta ei saa tässä maailmassa koskaan liikaa. Ja voi negatiivisenkin esittää rakentavasti. Kävin lukijan kanssa varsin hedelmällistä kirjeenvaihtoa aiheesta nuoret & alkoholi. 
2 comments
Comments feed for this article
toukokuu 25, 2008 klo 1:05 ip
Yvioon
Luen aika paljon, mutta en ole tainnut koskaan antaa kenellekään palautetta. Pitää varmaan parantaa tapani ja jotenkin kommentoimaan lukemaansa.
Täällä blogimaailmassakin, johon olen äskettäin liittynyt, niin ei tule vain annettua palautetta, vaikka omastakin tietää, että niitä on tosi kiva lukea.
Näistä blogeista olenkin saanut hyviä neuvoja ja ideoita. Tämä on todella mielenkiintoinen maailma.
toukokuu 27, 2008 klo 9:24 ap
Sari P.
Joskus tuntuu turhalta antaa palautetta varsinkin erityisen menestyneille kirjailijoille, koska voisi olettaa, että he saavat kiitosta ja ylistystä muutenkin tarpeeksi (elleivät peräti liikaa).
Käytännössä on kuitenkin joskus ollut pakko laittaa kiitoksia tai muuta palautetta muillekin kuin kavereille (joista tietenkään kukaan ei ole kovin menestynyt
, ja aina se on otettu suurella kiitollisuudella sekä nöyryydellä vastaan. Ja sitten olen aina muistuttanut itselleni, että turhat oletukset ovat turhia oletuksia ja kiitos pitää antaa silloin, kun on siihen syytä. Se ei ole iso vaiva, mutta sillä voi olla iso merkitys.