Olemme eläneet keskellä kummallista, hieman absurdia kirjasyksyä. Kirjojen sisällöt eivät ole juuri tiedotusvälineitä hetkauttaneet, mutta ehdokkuudet ja ilman ehdokkuutta jääneet ovat vieneet sitäkin enemmän palstatilaa. Lasten- ja nuortenkirjallisuus harvoin aiheuttaa isoja myrskyjä kulttuuritoimitusten vesilaseissa.
Sitäkin suuremmalla syyllä meidän on syytä onnitella Finlandia Junior -voittajaa, pitkän linjan kirjailijaa, monipuolista tekijää Esko-Pekka Tiitistä. Onnea Esko-Pekalle ja Villapäät-romaanille!
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan ehdotus palkinnon eriyttämisestä on ehdottomasti pohtimisen väärti – ja enemmänkin. On mahdotonta vertailla keskenään lasten kuvakirjoja ja nuortenromaaneja. Alan ihmisille se on ollut selvää koko ajan.
12 comments
Comments feed for this article
marraskuu 27, 2008 klo 5:06 ip
Anneli
Onnittelut Esko-Pekalle Outokumpuun! Mies on tehnyt pitkään kunnon kulttuurityötä ja taidetta.
Junior-Finlandia on kunnon kasa hynääkin. Sillä voisi ostaa vaikka auton.
Tai saada puoli vuotta huoletonta kirjoitusaikaa.
Villapäitä en ole lukenut, mutta varaan kirjastosta het.
marraskuu 27, 2008 klo 5:15 ip
anuh
Onnea, onnea, onnea!
marraskuu 27, 2008 klo 6:13 ip
tepa
Joululoman lukulistalla myös Tiitisen kuvataiteen maailmaan sijoittuva Viiva.
Kiva haaveilla jo loman kirjoista. Listan päällimmäisenä erään Anneli Kannon Veriruusut.
marraskuu 28, 2008 klo 7:45 ap
Anneli
Heh heh… hyvää lomalukemista.
Uutisista minulle vasta valkeni, että Junior-Finlandia on samansuuruinen kuin Finlandiakin, 30.000 euroa.
Olen koko ajan kuvitellut sen puolta pienemmäksi. Mistähän lienee peräisin moinen ajatus. Ettei vain lasten- ja nuortenkirjallisuuden yleisestä arvostuksesta. Että eihän nyt SUINKAAN voi lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto olla YHTÄ ARVOKAS kuin OIKEAN kirjallisuuden palkinto.
E-P saa siis todennäköisesti sekä kirjoitusaikaa että akkukaapelit.
marraskuu 28, 2008 klo 9:19 ap
Leena
Onnea Esko-Pekalle! Hieno tyyppi, hyvä kirjailija, monen tärkeän asian moottori.
Äitini kysyi kerran Esko-Pekan vaimolta Annukalta onko mitään asiaa, jota E-P ei osaa. Annukka mietti pitkään ja vastasi sitten “taitoluistelua”.
Esko-Pekka sanoi Hesarissa fiksusti, että aikuistenkin pitäisi lukea nuortenkirjoja. Totta!
marraskuu 28, 2008 klo 9:45 ap
Karo Hämäläinen
Aamulehden mukaan voittorahoilla ainakin uudistetaan öljylämmitys. Se tarkoittanee paitsi parempaa tehokkuutta myös sitä, ettei kirjailijan tarvitse palella työnsä äärellä. Arvostettavia asioita molemmat.
Kävin halaamassa Esko-Pekkaa eilen Grand Casinolla. Hän vaikutti todella iloiselta ja tyytyväiseltä, ja se oli koko palkintotilaisuuden henki. Hyvä mieli tarttui.
marraskuu 28, 2008 klo 9:48 ap
tepa
Aamulehdessä tosiaankin hyvä juttu! Minusta otsikko loistava: Yritän nousta lapsen tasolle.
- Villapäiden nuoret elävät poikkeuksellista elämää – aivan tavallista arkea. Heillä ei ole mitään isoja ongelmia. Myös kirjan aikuiset ovat hyviä, kannustavia ihmisiä, opettajia myöten. Onhan se outoa, naurahtaa kirjailija.
marraskuu 28, 2008 klo 10:57 ap
Sari P
Paljon onnitteluja minultakin! Esko-Pekalle suo mielellään sulan hattuun ja vähän tuohtakin. Jos luet tämän, E-P, niin annan neuvon: vaihda maalämpöön.
marraskuu 28, 2008 klo 2:56 ip
Karo Hämäläinen
Jos Esko-Pekka Tiitinen olisi ellenjokikunnas, maalämpöfirmat kilpailisivat siitä, kuka saa sponsoroida taloon maalämpöratkaisun (toki sillä edellytyksellä, että kirjailija seuraavaksi kirjoittaisi bändistä, joka ei käytä villasukkia päänsä lämmittiminä vaan esiintyy uikkareissa).
marraskuu 28, 2008 klo 3:34 ip
marleti
Lämpimät onnittelut Esko-Pekalle täältä Outokummun naapurista Viinijärveltä. Oikealle miehelle meni FJ.
joulukuu 13, 2008 klo 10:58 ip
Ritva Joutsen
ONNITTELUT sinulle entiselle leikkikaverille, muistan kuinka pihallanne leikimme kymmenen tikkua laudalla..
Menestystä elämääsi/nne ja ihania kirjoja edelleen..itsekin maalaan ja laulan..ja haaveilen kirjoittamisesta..
huhtikuu 30, 2009 klo 7:10 ip
Helena
Kiva lukea näin jälkikäteen luokkakaverista. Kirjoitin pienenä yhden päiväkirjan Esko-Pekasta. Hän oli se ensimmäinen suuri kaukorakkauteni. Ikävää, ettei päiväkirja säästynyt elämän kolhujen myötä. Mutta muistot säilyivät kaikesta huolimatta!