Tässä Anneli Kannon näkemyksiä Tampereen kirjamessuista (allekirjoitan monet huomiot kyllä itsekin):
Tampereen kirjamessut olivat hauskemmat kuin viime vuonna. Järjestäjät olivat varmaan ottaneet opikseen ja nyt oli satsattu messujen ulkoasuun. Esiintymislavojen takana oli mukavia fondeja, yhdessä nurkassa lasten puuhapaikka ja muutoinkin tunnelma oli kotoisampi kuin 2008. Finlaysonin alueen fiilinkeihin ei Pirkkahallissa pääse, mutta suunta on oikea. Minua suuresti ilahdutti tämä näkymä: näyttelijä Ahti Jokinen lausuu Aamulehden runokilpailussa menestyneitä runoja päälavalla. Katsomo on aivan täynnä ja ihmisiä seisoo sivuilla ja käytävällä kuuntelemassa tapahtumaa. Runoudessa on voimaa.
Toiveita: lisää esiintyjiä! tapahtumia! sarjakuvan nurkkaa runsaammin! asumisen ja rakentamisen messut eivät luultavimmin ole paras mahdollinen kaveri kirjamessuille…
Kirjamessuja on tänä vuonna melkoisen runsaasti: paitsi perinteiden mukaan Turussa ja Helsingissä, myös Tampereella, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa ja Vaasassa (toivottavasti en muista Vaasaa väärin). Ensimmäinen ajatus on, että messuja on liikaa. Seuraava ajatus on, että paikallisuus voikin olla messujen voima. Suuret kustantajat eivät lähde joka messuille, mutta paikalliset kirjakaupat, pienkustantamot, yhdistykset ja laitokset varmaankin.
Tämä oli ensimmäinen kirjamessuesiintymiseni nuortenkirjailijan ominaisuudessa. Mukavaa oli. Itse asiassa kaikkein hauskin havainto oli, että katsomossa istuivat a) kaverit vasemmalla rivillä b) nuortenkirjailijat + kirjavinkkari oikealla rivillä. Nuortenkirjailijoiden + ao.kirjavinkarin letka näytti vaeltavan uskollisesti haastattelusta toiseen kuuntelemassa toisiaan. Hienoa solidaarisuutta. Se ilahdutti.
4 comments
Comments feed for this article
helmikuu 17, 2009 klo 1:46 ip
Sari
Tampereen kirjamessut ovat miellyttävän leppoisat. Vielä sunnuntaina ajattelin samaa asiaa toisessa sävyssä ja ilmoitin kotona, että messut olivat aneemiset. Vain nuortenkirjailjat järjestivät vähän piristystä ja meteliä, ja kyllähän siellä sarjakuvacornerissa hieman huudettiin.
Mutta eihän se ole aneemisuutta, että saa kulkea rauhassa, väljästi ja törmäilemättä, pääsee sujuvasti seuraamaan esityksiä ja tapaa melko varmasti kaikki paikalla olevat tutut. Sitä vain on niin tottunut Turun ja varsinkin Helsingin noidankattiloihin.
Ja oli kiva nähdä & kuulla Annelin, Tuula Kallioniemen, Kirsti Kurosen ja Päivi Lukkarilan esiintymiset. Ei tarvitse olla edes solidaarinen, jotta näitä daameja kuuntelee ilokseen.
helmikuu 17, 2009 klo 2:11 ip
tepa
En päässyt viime vuonna paikalle, joten olin suurin piirtein varautunut pahimpaan. Hankalahkoa sijaintia lukuun ottamatta (okei, ykkösen päättäri, helppo juttu) ei mitään mukisemista.
Mukavan rento ja leppoisa tilaisuus, olipa kiva kuunnella osaavia ja hauskoja kollegoita.
helmikuu 18, 2009 klo 7:44 ip
Salla
Sijainti ei ole oikeastaan hankala saapumisen kannalta. Tänä vuonnahan kulki ilmainen messubussi puolen tunnin välein Keskustorilta ja Rautatieasemalta Pirkkahalliin ja takaisin. Matka kesti noin vartin eli näppärästi pääsi. Hallin tunnelma ei tietenkään ole Finlaysonin tunnelma.
Ensi vuonna on ilmeisesti tarkoitus, että messut laajenevat kolmipäiväisiksi ja perjantaista tulee siis koululaispäivä. Loistava uutinen meille lasten- ja nuortenkirjailijoille! Myös paikallisuus noussee ensi vuonna paremmin esiin.
helmikuu 18, 2009 klo 10:23 ip
tepa
Salla: olet ihan oikeassa sijainnin suhteen! Mutta on edelleen myönnettävä, että Siperiassa oli paljon hauskempi pistäytyä kesken muiden asioiden. Halliin on varta vasten lähdettävä. Mutta kaikkea ei voi saada…
Kolmipäiväisyys kuulostaa hyvältä.