Uuden kirjan aloittaminen on aina innostava, toiveikas työvaihe. Mitä tahansa voi tapahtua. Edessä on seikkailu, jonka sivupoluista ei ole vielä aavistustakaan. Alku tuntuu kevyeltä ja helpolta, vielä ei muista, millaiseksi puurtamiseksi työ kuukausien myötä muuttuu.
Aloitan uuden romaanin luomalla kirjaan liittyvän soittolistan. Näinä Spotify-aikoinahan se on helppoa ja kätevää. Etsin kappaleita, jotka voisivat sopia tekstin tunnelmaan. Minä ja romaanihenkilöni emme jaa samaa musiikkimakua, joten samalla opin kuuntelemaan myös artisteja, joita en yleensä kuuntelisi. Tosin täytyy tunnustaa, että hahmojeni Kertun & Miran j-rock -innostus menee minulta yli hilseen. En pysty kuuntelemaan genreä puolta minuuttia pitempään, mutta se ei estä mimmejä lisäämästä volyymia, päivastoin.
Millaisia alkuvalmisteluja sinä teet aloittaessasi uutta kirjaa?
11 comments
Comments feed for this article
toukokuu 26, 2009 klo 9:02 ap
Anneli
Kuljen paikoissa, etsin esineitä, käyn tapahtumissa. Ne ovat minulle tärkeitä kirjaa aloittaessani. Haen jotain konkreettista ja aistimellista.
Kirjoitan parhaillaan tyttökirjasarjan toista osaa ja sitä varten olin lauantaina katsomassa street-tanssiharjoituksia ja eilen katsoin tanssikoulun kevätnäytöksen. Olikin muuten hieno! Sen jälkeen menin jalkapallokentän laidalle katsomaan tyttöjen peliä. (Meidän puoli voitti 2-0 ja meidän tyttö teki niistä toisen maalin, vähänkö olen leuhkana!)
Meidän pienempi kissa pääsee myös kirjaan, joten sen tekemisiä seuraan tavallista tarkemmalla silmällä.
toukokuu 26, 2009 klo 9:04 ap
Anneli
Ai niin: “näinä Spotify-aikoina”… spotify?? Olen täydellisesti pudonnut ajan riennosta, huomaan. Minun ajanlaskuni mukaan eletään “jääkaapin kuolonkorahdysten aikoina…”
toukokuu 26, 2009 klo 9:23 ap
Sari
Ajattelin ensin, että ovatpa nuo tarmokkaita ja itse olen tässäkin asiassa saamaton pökäle. Tarkemmin mietittyäni huomasin, että teenhän minä alkuvalmisteluja. Tärkein niistä on antennien virittäminen oikealle taajuudelle. Kun se on tehty, niin aineistoa ja ideoita alkaa kertyä lehdistä, netistä, ihmisten puheista, joka paikasta. Mitä tarkemmin antennit on säädetty, sitä hämmästyttävämpiä voivat olla löydökset.
toukokuu 26, 2009 klo 9:27 ap
Terhi
Anneli: ajattelin muuten ryhtyä seuraamaan Suomen naisten futista, kun ovat niin pirun hyviä. Ties miten pitkälle teidänkin mimmit pötkivät! Ja ties miten moni uusi likka innostuu pelaamaan luettuaan teitsin sarjaa.
Spotify on ruotsalainen musiikkipalvelu, jolla on Suomessa noin 50 000 käyttäjää. Maksan kuukausimaksua, niin voin hyvällä omallatunnolla kuunnella musiikkia laidasta laitaan. Minä & ystäväpiirini olemme addiktoituneet tähänkin villitykseen.
Musiikki on tärkeä osa kirjoittamistani.
toukokuu 26, 2009 klo 9:29 ap
Terhi
PS.
Uudessa Tulva-lehdessä on Suomen naisten EM-maajoukkueen keräilykortit. Huima idea!
toukokuu 26, 2009 klo 9:46 ap
kirsti k
Teen alkuvalmisteluja jatkuvasti. Kuulostelen, haistelen, maistelen. Toisista elämyksistä sitten syntyy tarve kirjoittaa. Aikamoista sekahedelmäkeittoa, ei mitään kovin järjestelmällistä. Yhtäkkiä vain huomaan aloittaneeni uuden kirjan.
Leikekirjaan kertyy lehtileikkeitä, sattumuksia, sanontoja, avainsanoja, unia, ajatuksia, kuvia, sanaleikkejä… Suurin osa sälää, mutta jokunen helmi joukossa.
toukokuu 26, 2009 klo 11:09 ap
Anneli
Tampereen kirjamessuilla kuulin Kirstin leikekirjasta. Se kuulosti erinomittaisen jännittävältä ajatukselta.
Laila Hirvisaari näytti televisio-ohjelmassa työpäiväkirjojaan, joita hän oli tehnyt jokaisesta kirjastaan. Innoittuneena yritin seurata esimerkkiä, mutta ei tullut mitään.
toukokuu 26, 2009 klo 1:04 ip
Salla
Valmisteluni sujuvat näin: Tuskailen kaikkia muita töitä, jotka estävät minua kirjoittamasta. Paahdan niitä töitä uutterasti saadakseni kirjoitusaikaa. Kun kirjoitusaika vihdoin koittaa, en aluksi pystykään kirjoittamaan. Pari päivää menee ainakin päätä nollatessa. Samalla tuntuu olevan koko ajan pieniä asioita, jotka pitää hoitaa. Lopulta tartun kirjoitustyöhön haluttomasti ja innottomasti. Se tuntuu raskaalta. En ymmärrä, miksi olen muita töitä paahtaessani haaveillut kirjoittamisesta. Kirjoittaminenhan on vaikeaa, hankalaa ja hidasta.
Kun seuraava muu työ alkaa kolkutella ovelle, kirjoitan innokkaammin, koska ymmärrän, ettei aikaa ole taaskaan juuri lainkaan.
Juuri nyt olen tuossa paahtovaiheessa haaveilemassa kirjoittamisesta. Kai se alitajunta jotain omaa työtään tekee, mihinkään aktiiviseen virittäytymiseen ei aika riitä.
toukokuu 26, 2009 klo 1:21 ip
Mila
En usein edes tarkkaan tiedä, milloin uusi kirja alkaa. Kerään koko ajan aineistoa useampaan käsikirjoitukseen.
Tausta-aineistoa löytyy kirjoista, lehdistä, netistä, valokuvista, koko elämästä. Nykyään kuuntelen myös silloin tällöin musiikkia kirjoittaessani. Klassinen musiikki ei häiritse työskentelyä, päin vastoin saattaa tarttua tekstiin ja antaa sille vähän vauhtia.
Minusta kirjailijana oleminen on tietynlainen elämäntapa (kuten esim. toimittajan työ): koko ajan on ne antennit vastaanottamasta uusia ideoita ja aineistoa ympäröivästä maailmasta.
toukokuu 26, 2009 klo 2:08 ip
Sari
Joo, kyllä meillä varmaan ovat antennit sojossa melkein kaiken aikaa.
Sitten kun joku juttu alkaa erityisesti kiinnostaa, niin sitä virittäytyy huomaamaan juuri siihen liittyviä asioita. Monet sellaiset asiat tulevat näkyviksi, joihin ei ennen juurikaan kiinnittänyt huomiota; jotka olivat olemassa, mutta ikään kuin sulautuivat maisemaan. (Tämä tietysti pätee muutenkin kuin kirjoittaessa ja meillä kirjoittajilla. Kirjoittajat ehkä vain tiedostavat tällaisia asioita eri tavalla.)
heinäkuu 13, 2009 klo 3:06 ip
marjaisa
Aloitan kirjoja helpostikin ja keskeneräisiä on…. Koostan tuotannostani yhtäaikaa useampiakin, lähinnä lyriikkaa ja novelleja. Yhden kirjan olen jo julkaissut. Tiedeteoksen: Miten taiteilijaksi tullaan? Löytyy kirjastoista. Kolme on yhtäaikaa tekeillä sekä pari näyttelyä. Jos yksi kirja ei vedä tulee lisää toiseen, omassa päässä siis. Musiikki todella inspiroi joskus, varsinkin elokuvamusiikki elokuvista joista ei muuten pitänytkään. Tekstin vaiheet voi kirjoittaa uudestaan. Kirjoittaminen ei tosin ole minulle mikään harrastus eikä myöskään ambitio, kun syntyy tekstiä, sitä vain syntyy -