Viime kesänä suunnittelin lukevani uudestaan Seitsemän veljestä. En sitten lukenutkaan. Tänä kesänä uusi yritys. Muutenkin voisin lukea kotimme kirjahyllystä teoksia, joista monia en ole avannutkaan. Klassikkopuolella on paljon kirjoja, jotka kiinnostaisivat. Kuten vaikkapa Vonnegutin teokset, joita en ole lukenut lainkaan. Tai Spoon River Antologia.
Sain jokin aika sitten luettua loppuun jouluna aloittamani Panu Rajalan Unio mystican. Sen jälkeen luin Waltarin Appelsiinisiemenen ja nyt on menossa Isästä poikaan, joka on tekijän itsensä lyhentämä yhteispainos Helsinki-trilogiasta. Appelsiininsiemenestä pidin enemmän, sillä sen ajankuva on kiinnostavampi eivätkä tapahtumat ja tunnelmat ole aivan yhtä melodramaattisia kuin Helsinki-trilogiassa. Tämän tuhdin Waltari-annoksen jälkeen haluan kuitenkin lukea jotain muuta – ennen kuin syksyn arvostelukirjat alkavat taas vyöryä päälle.
7 comments
Comments feed for this article
kesäkuu 22, 2009 at 11:02 ap
kirsti k
Jostain kumman syystä mun on PAKKO lukea joka kesä Iris Murdochin kirjoja. Ne kuuluvat vain ja ainoastaan kesään ja riippukeinuun. En osaa lukea niitä muina vuodenaikoina. Suosikkini on Enkelten aika.
Myös kotimaiset naislyyrikot ovat lempilukemistani kesäisin, laiturilla. Tällä hetkellä nautittavana Riina Katajavuoren Kerttu ja Hannu.
kesäkuu 22, 2009 at 2:08 ip
Anneli
Minunkin kesääni kuuluvat usein ne paksut kirjat, joita haluttaa lukea yhteen pötköön. Kun ruoka kesällä kevenee, henkinen ravinto muuttuu raskaammaksi. Vieläkin muistan Ahvenanmaan kesän, jolloin luin Thomas Mannin Faustuksen ja toisen kesän, jolloin rannalla mukanani kulki James Joycen Ulysses. Yhtenä kesänä luin Aino Kallasta.
Toisaalta dekkarit kuuluvat myös kesätunnelmaan. Tämä kesän ihastus on Stig Larsson, kiitos Tepan pr-työn.
Yöpöydällä on tällä hetkellä Aino Kontulan Herra rehtori. Olen tykännyt kovasti Kontulan sarkastisesta tyylistä. Tämä kirja kertoo oikeastaan suomalaisen peruskoulun tarinan.
Luin juuri muslimitytön valinnoista kertovan Randa Abdel-Fattahin nuorisokirjan Näyttääkö pääni tässä isolta? sekä Emily Wun muistelmat lapsuudesta Kiinan kulttuurivallankumouksen myrskyssä, Kuin höyhen myrskytuulessa.
Luin myös kuningatar Kristiinan nuoruudesta kertovan Kasva kuin kuningas. Teinikuningatar pohtii uskontoa, naiseksi kasvamista ja hallitsemista – tunnetuin seurauksin. Kirjan tekijä Lemmikki Louhimies on julkaissut kirjansa netissä, josta se on vapaasti luettavissa ja printattavissa. Hienoa, että käsikirjoituksilla on tällainen uusi tapa päästä lukijoiden käsiin.
Lisäksi yöpöydällä on Orhan Pamukin The Black Book, paksu opus, jonka lukeminen ei suju nopeasti. Oikeaa kesäravintoa siis.
kesäkuu 22, 2009 at 2:10 ip
Anneli
http://www.louhimies.net on se nettiosoite, josta on luettavissa useampiakin kirjoja
kesäkuu 22, 2009 at 6:54 ip
anuh
Mä olen lukenut mökin hyllystä äidin tuomia vanhoja kirjoja
Hauska elämys oli esim. Karl Mayn “Inkan testamentti”, joka on kirjoitettu kai joskus 1930-luvulla. Ihanaa vanhahtavaa tekstiä, hurjia seikkailuja Etelä-Amerikassa ja kursailematonta saksalaisuuden ylistystä 
Seuraavana odottaa Fidel Castron elämäkerta, joka kiinnostaa kyllä paljon, mutta jonka aloittaminen on jostain syystä siirtynyt ja siirtynyt. Ehkä painunkin sohvalle ja alan lukemaan sitä NYT
kesäkuu 30, 2009 at 1:50 ip
Terhi
Minulla on menossa elämäkertakesä. Luin juuri pari kirjaa Madonnasta ja yhden Astrid Lindgrenistä, seuraavaksi kiinnostavat Audrey Hepburn ja Anni Swan. Aion myös lukea kirjailija-sanataideohjaaja Natalie Goldbergin suomennokset uusiksi. Kirjakaupassa odottaakin varauksessa varsinainen herkku, Goldbergin uusin Hyvä kaukainen ystävä.
kesäkuu 30, 2009 at 5:54 ip
Anneli
Aikun hauskaa, jos Goldbergilta on tulossa uusi kirja. Olen nauttinut hänen aiemmistaan paljon. Yöpöydällä on muuten vinkkaamasi Tutki ja kirjoita. Tässä välissä luin henkilökohtaisista syistä Antti Hervosen toimittaman kirjan Kun ei muista mitä lusikalla tehdään. Se on dementikkojen omaisten kertomaa. Oli sellainen trilleri, että yöunet melkein meni. Kirja on kymmenisen vuotta vanha, ja taudista tiedetään nykyään paljon enemmän, mutta sen etenemisen suhteen ollaan yhtä ymmällään.
Kauhistutti, kun kirjassa neuvottiin väkivaltaisen dementikon omaista nukkumaan käsi kädessä puolisonsa kanssa: silloin herää kun vuodekumppanin käsi nousee lyöntiin.
Eli seuraavaksi jotain viihdyttävämpää!
heinäkuu 6, 2009 at 11:03 ap
Terhi
Anneli: voin suositella Goldbergin kirjaa lämpimästi! Inspiroiva, jälleen kerran.