Liimauduin eilen sohvan pohjalle, kun ohjaaja Mika Myllyaho, näyttelijä Milka Ahlroth ja näytelmäkirjailija Juha Jokela keskustelivat Milan Kunderan Olemisen sietämättömästä keveydestä Kymmenen kirjaa rakkaudesta -ohjelmassa.
Elävää jutustelua oli mukava seurata, sillä Kunderan romaani oli lukioaikojeni suosikki. Yksityiskohdat olen tietysti jo unohtanut, mutta ohjelman seurauksena ajattelin lukea kirjan uudestaan. Jäin erityisesti miettimään keskustelijoiden pohdintaa kutsumuksesta. Onko (taiteilija)kutsumus aina positiivinen asia, vai voiko se olla myös taakka?
Kirjallisuusaiheisia tv-ohjelmia ei meillä tunnetusti ole liikaa, ja niiden tekeminen on vaikeaa. Puhuva pää harvoin saa levottoman nykykatsojan pysymään aloillaan varsinkin silloin, kun käsiteltävä kaunokirjallinen teos ei ole tuttu.
Mikä on sinun suhteesi kirjallisuutta käsitteleviin tv-ohjelmiin? Millaiseen voisit jäädä koukkuun?
Ylen areenalla voi katsoa Kymmenen kirjaa rakkaudesta -sarjan jaksoja.
5 comments
Comments feed for this article
heinäkuu 3, 2009 at 8:29 ip
Tirlittan
Minua kiinnostaisi sellainen kirjallisuussarja, jossa käytäisiin lävitse suomalaisia kirjoja ja niiden kirjoittajia. Naisten kirjoittamia kirjoja ja miesten kirjoittamia kirjoja. Jippo olisi siinä, että kirjailijan kanssa tai ilman, ohjelmassa kierrettäisiin paikkoja, aikoja, taloja ja mielenmaisemia, joihin kirja on sijoitettu. Selvitettäisiin kirjan historia; kuvitteellinen tai todellinen. Itse olen valtavan kiinnostunut historiasta ja eri aikakausien vaikutuksista ihmisiin. Esimerkiksi vanhat klassikot voitaisiin tuoda tähän aikaan esitellen historiaa ja nykyaikaa lomittain. Kaikkihan vaikuttaa kaikkeen ja kliseenomaisesti: historia toistaa aina itseään. Moni kirja ja aikakautensa kuvaus ryhtyisi kiinnostamaan ihmisiä ihan toisella tavalla, jos sen voisi liittää vaikkapa oman isoisänsä tai isoäitinsä elämään. Ilmaisinkohan itseäni mahdollisimman epäselvästi??;))
Kirjallisuus ei koskaan mielestäni ole VAIN kirjallisuutta. Oli se sitten faktaa tai fiktiota, se on aina jollain tasolla kirjoittajansa käsitys todellisuudesta, kuvaus kirjoittajan elämästä aikakaudesta tai kirjoittajan skenaario tulevaisuudesta. Enemmän kuin tarina, kirja ja sen kertoma tarina on useasti siis paljon enemmän kuin kirjaintensa summa.
heinäkuu 3, 2009 at 10:45 ip
Terhi
Aivan loistava idea, Tirlittan. Katsoisin mielelläni kuvailemaasi ohjelmaa. Pienenä vinkkinä Ylelle…
heinäkuu 4, 2009 at 9:51 ip
marjaisa
Tervehdys kirjoittajat. Itse olen julkaissut vasta yhden. Haluatteko vierailla runo-kuva blogillani. Tervetuloa jos kiinnostaa. En niin paljon lue nykyään itse, kirjoitan vaan. Arvoituksessakin on aina jotakin mietittävää.
heinäkuu 5, 2009 at 3:17 ip
S
Tirlittanin idea on ihana. Muutenkin tuollaisia kirjallisuuskierroksia saisi olla enemmän. Minulle kirjan paikat ovat ainakin erittäin tärkeitä – niin lukiessa kuin kirjoittaessakin. Lappeenrannassa järjestetään nyt tänä kesänä kierroksia Laila Hietamiehen/Hirvisaaren kirjojen hengessä. Osa kierroksista on jopa draamakierroksia, ja niitä on hauska seurata sivusta vaikkei itse kierrokselle osallistuisikaan. JOS minusta joskus vielä tulee kirjailija, olisin mielelläni itsekin mukana järjestämässä vastaavantyyppisiä kierroksia omista kirjoistani, koska tottakai niillä kaikilla on tärkeät tapahtumapaikat.
heinäkuu 18, 2009 at 11:46 ap
Teuvo Toni Tapio Manninen
Television keskusteluohjelmiin ei mielestäni pitäisi valita sellaisia keskustelijoita, jotka eivät osaa sanoa mistään mitään ilman että joka toinen sana on niinku. Tuon sanan ylenmääräinen käyttö häiritsee kuulijaa.