Raili Mikkasen ja Tiina Holmbergin teos Majakat, ohoi! on voittanut ylivoimaisesti Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Kaunein kirjankansi -äänestyksen Turun kirjamessuilla. Mikkasen voittoputki jatkuu, sillä viime vuonna hänen teoksensa Pähkinäpuinen lipas voitti saman äänestyksen.
Turun kirjamessuilla äänestettiin tällä kertaa sekä houkuttelevinta että kehnointa kirjan kantta. Houkuttelevinta kantta äänesti 502 messuvierasta, kehnoimmat kannet saivat 463 ääntä.
Täytyy kyllä sanoa, ettei miinusäänien laskeminen ollut yhtään mukavaa! 
Äänestyksen tarkoitus on viestiä kustantajille, millaiset kannet ihmisiä puhuttelevat.
Houkuttelevimmat kannet:
1. Raili Mikkanen: Majakat, ohoi! (Schildts) 109 ääntä
2. Seita Parkkola: Usva (WSOY) 59 ääntä
3. Maria Vuorio: Kiitollinen sammakko (Tammi) 35 ääntä
Kehnoimmat kannet:
1. Salla Simukka: Meno-paluu (WSOY) 94 ääntä
2. Päivi Lukkarila: Talliterapiaa (Karisto) 58 ääntä
3. Antti Halme: Metalliveljet (Otava) 55 ääntä
Perusteluja kategorioiden ykkösille:
Majakat, ohoi!:
“Satumainen ja jännittävän herkkä!”
“Selkeä ja kuvaa oletettua aihetta.”
“Esteettisesti miellyttävä.”
“Siinä on jotain mystistä.”
“Kansi on upeasti piirretty ja täynnä tunnelmaa.”
Meno-paluu:
“Ei kuvia, yksitoikkoinen värimaailma.”
“Ärsyttävä värisekamelska.”
“Otsikko on tylsä!”
“Mitäänsanomaton.”
“Ei kerro mitään kirjan sisällöstä.”
Jos joku haluaa lisätietoja kirjansa kohtalosta tai perusteluista, paiskaa meilillä: terhi.rannela(at)gmail.com
13 comments
Comments feed for this article
lokakuu 7, 2009 klo 8:56 ap
kirsti k
Onnea Raili, jälleen! Kansi on kaunis ja rauhoittava, hyvä kompositio.
Hyvistä ja huonoista kansista pulppuaisi keskustelua loputtomiin, koska makuja on niin monia. Sen sijaan voisi avata keskustelun kannen merkityksestä ostopäätökseen. Onko takakansiteksti sittenkin tärkeämpi? Vai tuttu tekijä?
Itse valitsen luettavani ensisijaisesti esittelytekstin perusteella. Valintaperusteeni on kirjan sisältö, jota onnistunut kansikuva tietenkin tukee. Ei aina.
lokakuu 7, 2009 klo 9:55 ap
Terhi
Minä valitsen luettavani aiheen ja/tai tekijän perusteella. Saatan ihastella tai inhota kansia, mutta eivät ne lukemiseen vaikuta.
lokakuu 7, 2009 klo 10:03 ap
Sari
Monille, varsinkin nuorille, lukijoille kansi on se, minkä perusteella kirja ostetaan tai lainataan. Tämä on tietysti harmillista siksi, että niin moni hyvä kirja on päältä ruma tai ainakin epähoukuttava.
Moni kansi myös antaa vääränlaisia vihjeitä kirjan sisällöstä: kirja voi vaikkapa näyttää pienten lasten kirjalta, vaikka on tarkoitettu nuorille. Itse jätin Jukka Parkkisen loistavan Sinun tähtesi Alstar -romaanin pitkäksi aikaa ilman huomiota, koska kannen perusteella luulin sitä jääkiekkoiluromaaniksi. Omaa novellikirjaani on luultu runokokoelmaksi. Jne.
Kansi on vaikea asia. Ei siitä tarkoituksella tehdä vääränlaista saati luotaantyöntävää.
lokakuu 7, 2009 klo 10:06 ap
Sari
Meidän pitää muuten nyt onnitella Tiina Holmbergia. Raili Mikkanen on tietysti tehnyt hienoni tekstin, mutta hän ei ole tehnyt kirjan kantta. Niin että onnea, Tiina Holmberg!
lokakuu 7, 2009 klo 10:15 ap
kirsti k
Hyvä huomio, Sari. Tietenkin: paljon onnea Tiina Holmbergille!
Kirjailijat harvoin pääsevät vaikuttamaan kansiin.
lokakuu 26, 2009 klo 10:27 ap
Mila
Helsingin messuilla äänestin mielestäni kivointa kirjankantta.
Huonoa kantta en äänestänyt ollenkaan. Onko tällainen kehnoimmuus-kisa edes tarpeellinen? Tuntuu, että maailmassa on jo riittävästi kaikenmaailman pudotuspelejä.
lokakuu 26, 2009 klo 11:10 ap
Sari
Makuasioitahan nämä toki ovat. (Enkä vaihtaisi oman kirjani kantta ikipäivänä, vaikka se saikin paljon miinusääniä.)
Mielestäni on kuitenkin kiinnostavaa saada edes jonkinlaista kuvaa siitäkin, millaisia kansia pidetään epähoukuttavina. Kuten tässä on todettu, niin kannella voi olla lukuvalintoihin suurikin vaikutus. Tämä on sellainen asia, josta voi ottaa opiksi seuraavan kirjan kohdalla. (Jos haluaa, mutta mähän en siis halua…)
lokakuu 27, 2009 klo 8:13 ap
Terhi
Mila: aiheesta puhuttiin paljonkin nuorisokirjailijoiden hallituksessa. Samoilla linjoilla Sarin kanssa; lapsilla ja nuorilla kansi on erityisen suuri tekijä. Kehnoin kansi viestii kustantajallekin, mihin kirjaan lukija ei ehkä tarttuisi.
lokakuu 27, 2009 klo 1:15 ip
Mila
Eivätkö epähoukuttaviksi jää niiden kirjojen kannet, jotka eivät saa niin paljon ääniä kuin parhaiksi nimetyt?
Mietin vain, että pitääkö sitä sen kummemmin korostaa. Minusta tämä vain tuntui vähän raa’alta – eivätkä näköjän kaikki muutkaan olleet huonoa kantta äänestäneet…
Julmalta tuntuisi myös tulla äänestetyksi vuoden huonoimman lasten- tai nuortenkirjan teksin kirjoittajaksi – vaikka tästäkin kirjailija voisi toki ottaa opikseen.
lokakuu 27, 2009 klo 3:18 ip
Terhi
Meillä on ollut myös sellaisia äänestyksiä, joissa on äänestetty pelkästään houkuttelevinta kantta.
Nyt haluttiin taas toimia tällä tavalla. Kirjailija joutuu kestämään paljonkin kritiikkiä työssään, kyllä graafikotkin tämän varmasti kestävät. Eikä tämä nyt niin vakavaa ole…
lokakuu 27, 2009 klo 3:51 ip
Sari
Kirjan tekstissä ja kannessa on se ero, että tekstin perusteella lukijat eivät valitse kantta katsottavakseen.
lokakuu 27, 2009 klo 4:20 ip
Mila
Ehkä olen vain turhan hellämielinen…
Toki kirjailijan ammattiin kuuluu kritiikin kestäminen, ja samoin varmaan graafikotkin kritiikkiä kestävät.
Jos olemme lasten- ja nuortenkirjojen asialla, niin eikö meidän pitäisi nostaa kaikkia erinomaisia teoksia esiin eikä pyytää ihmisiä syynämään kehnoimpia kansia? Uskon enemmän positiivisuuden voimaan!
lokakuu 27, 2009 klo 5:24 ip
Sari
Tottahan Mila on oikeassa, eikä kansikisan tavoitteena ole herättää pahaa mieltä ja lannistusta. Päätavoite (korjatkaa, mikäli tarpeen) on saada hmiset poikkeamaan Nuorisokirjailijoitten osastolle ja tutustumaan edes nopeasti ja pintapuolisesti syksyn lasten- ja nuortenkirjatarjontaan.
Kukaan ei varmaan ole väenväkisin vaatimassa huonoin kansi -äänestystä, mutta kerronpa vielä kuitenkin, että se on saanut tekijöiltä myös kiitosta. On sellaisia tilanteita, että kirjailija itse ei ole teoksensa kanteen lainkaan tyytyväinen, eikä se välttämättä ole sitäkään, mitä kansitaiteilija haluaisi. Se saattaa olla vaikkapa sellainen kansi, jonka markkinointiosasto katsoo sopivimmaksi. Onkin sitten jännä nähdä, miten potentiaaliset lukijat tällaiseen kanteen suhtautuvat – pätevätkö markkinamiesten tarkoitushakuiset oletukset? Jos äänestetään vain parasta kantta, niin tällainen juttu voi jäädä hämärään.
Pienimuotoinen äänestyshän tämä kuitenkin on, joten kovin pitkälle meneviä päätelmiä ei voi kuitenkaan tehdä. Sikäli lienisi melko lailla sama, vaikka äänestettäisiin vain parasta kantta. Toisaalta voisi äänestyttää jostakin muusta asiasta, vaikka parhaasta kirjan nimestä.