Päivi Heikkilä-Halttusen luennolla 4.10. Grafomania oli edustettuna erinomaisesti eli kolmen kirjailijan voimin.
Vaille jääneiden iloksi kirjaan muutamia muistiinpanojani luennosta. Heikkilä-Halttusen mukaan viimeisimpien 20 vuoden ilmiöitä lasten ja nuortenkirjallisuudessa ovat ainakin nämä:
Lajityyppien rajat ovat liudentuneet.
Visuaalisia elementtejä ja sarjakuvamaisuutta näkyy.
Kirjailija on enemmän lapsen rinnallakulkija kuin opettavainen aikuinen. Lasten vastaanottokykyä arvostetaan.
Kansainvälisiä vaikutteita on entistä enemmän ja läpinäkyvämmin, erityisesti fantasiassa.
Kerronnallisia kokeiluja tehdään rohkeammin.
Aihepiirit ovat laventuneet.
Huumoria on paljon, varsinkin lastenkirjoissa.
Sarjoittuminen on levinnyt, ilmeisesti markkinoinnin tarpeiden vuoksi. Jopa 80% julkaistuista kirjoista on sarjoja.
Täsmäkirjat ovat yleistyneet. Usein ne ovat pienten erityiskustantajien julkaisemia.
Tämä Heikkilä-Halttusen lausuma mietitytti erityisesti: lasten- ja nuortenkirjat välittävät yhteiskunnallisia ilmiöitä nopeammin kuin aikuisten kirjat. Se on tietysti myönteinen juttu, mutta ikävämpää on, että tätä asiaa ei kuitenkaan julkisuudessa havaita. Esim. maahanmuutto- ja pakolaisuusteemoja on jo käsitelty nuortenkirjallisuudessa, mm. Marja-Leena Tiaisen Alex-sarjassa. Tai Rannelan koulusurmaa käsittelevä Taivaan tuuliin, jota julkisuus ei ollenkaan havainnut kouluampumisista kirjoittaessaan.
(Toivottavasti muistiinpanoni olivat suunnilleen yhtäpitävät luennoitsijan esityksen kanssa.)

About these ads