”Maksamme matkat, tarjoamme ruoan ja ostamme muutaman kirjasi. Miltäs kuulostaa?”

 

Itkisinkö vai nauraisin? Oletan, ettei rehtori vitsaile. Itken. Tai ainakin loukkaannun. Jätän kouluvierailun väliin.

 

Puhutaan kirjailijoiden kouluvierailusta. Johtaako vierailu harhaan, kun kysymys on kirjailijan pitämästä esitelmästä tai luennosta? Kutsutulle vieraalle ei yleensä makseta. Luulen, että läheskään kaikki rehtorit tai opettajat eivät ymmärrä, mistä kouluvierailussa on kysymys. Kuvitellaan, että tilaisuudessa kirjailija suu vaahdossa mainostaa omia kirjojaan, jopa myy niitä. Miksi siitä pitäisi maksaa?

 

Koulun kirjailijavierailulla kirjailija pitää oppitunnin, tai useamman. Hän kertoo kirjailijan ammatista, lukemisen tärkeydestä, aiheiden keksimisestä, työskentelytavoista, unelmien välttämättömyydestä, kirjoittamisen huumasta ja haasteista, vastaa oppilaita askarruttaneisiin kysymyksiin — kukin persoonallisella tavallaan. Esitelmä vaatii aina paitsi ennakkosuunnittelua myös räätälöintiä kullekin ryhmälle sopivaksi. Usein vierailun aikana lapsille konkretisoituu ajatus siitä, että kirjailijan työ voi olla ammatti siinä missä palomies tai opettaja: kirjailija ei ole enää pelkkä nimi kirjan kannessa, vaan oikea ihminen. Kirjailijan vierailu koulussa voi olla oppilaalle ikimuistoinen elämys.

 

Suomessa monikaan kirjailija ei elä pelkästään kirjoja kirjoittamalla. Erilaiset esitelmöinnit ovat usein kirjailijalle oleellinen tulonlähde.

 

Kirjailijavierailuista löytyy lisätietoa Lukukeskuksen sivuilta: www.lukukeskus.fi

Siellä on perusteellisesti kerrottu onnistuneen vierailun eväät. Myös palkkiot.

 

Palaan vielä kirjailijavierailuun. Onko se paras mahdollinen sanavalinta? Ymmärretäänkö vierailun sisältö väärin? Mikä olisi yksiselitteisempi — kirjailijaluento, -esitelmä?

 



About these ads