Terhi ja minä olimme viikonloppuna Vaasassa LittFesteillä. Kaksikielinen kirjallisuusfestivaali oli mahtihyvin järjestetty ja poikkeuksellisen lämminhenkinen, kotoisa. Kiinnostuneita kuulijoita riitti kaikkiin tilaisuuksiin niin paljon, että tuoleja piti haalia lisää.

Terhi puhui perjantaina seiska- ja kasiluokkalaisille, minä viitos-kuutosille. Kahdelta tytöltä sain lukuun heidän itse kirjoittamansa tekstit, joita lupasin kommentoida sähköpostitse. Oppilaat halusivat tietää, voiko kirjoittamista opetella. Ehdotin muun muassa osallistumista sanataideryhmään, mutta edes opettajat tai kirjastoväki eivät tienneet, onko Vaasassa nuorille sanataideopetusta. Lupasivat ottaa selvää. Toivottavasti löytyy, tyttöjen tekstit nimittäin huokuvat lahjakkuutta ja tarinoinnin paloa.

Terhillä ja minulla oli myös kunnia tuomaroida LittFestin yhteydessä järjestetyn tekstarikisan suomenkielisiä tekstejä, tukholmalainen lastenkirjailija Thomas Halling perehtyi ruotsinkielisiin. Kilpailun tehtävänä oli kirjoittaa viesti itselle 20 vuoden päähän. Yksi suosikeistamme oli seitsemäsluokkalaisen tytön tekstari: “Hei 33-vuotias minä. Olet kuulemma valmistumassa farmaseutiksi. Pidä äidistä hyvää huolta, ja kun valmistut niin keksit lääkkeen isän psoriasikseen”. Moniin viesteihin sisältyi huolta tulevaisuudesta mutta myös isoja unelmia.

Olimme pökerryksissä siitä vieraanvaraisuudesta, jota saimme Vaasassa. Kaupunginkirjasto on paitsi rakennuksena upea myös sen väki on sykähdyttävää, heidän innostuksensa tarttuu. Lähdimme Vaasaan hieman marrasväsyneinä, mutta palasimme ideoita pullollaan – melkeinpä uudestisyntyneinä!