Olen asunut 19 vuotta elämästäni Outokummussa. Muutin Tampereelle opiskelemaan ja sille tielle jäin. Juuret itään ja Pohjois-Karjalaan ovat kuitenkin vahvat. Oman maakunnan kirjailijoiden teoksia ja palkitsemisia seuraa mielellään.

Viime syksynä nimenomaan kaksi pohjoiskarjalaista kirjailijaa erottui nuortenromaanisadossa ylitse muiden, outokumpulainen Esko-Pekka Tiitinen ja viinijärveläinen Marja-Leena Tiainen.

Tiitisen Elämänkirja kertoo koskettavasti 17-vuotiaan Marjan elämän käännekohdasta. Kun luontoa ja maaseutua rakastava tyttö revitään irti juuriltaan, hän sairastuu. Tiitinen kuvaa taiturimaisesti luontoa. Kirjan lukemisen jälkeen lenkkipolulla kulkee erilaisin silmin. Yhtäkkiä pihlajan oksat ja ohut lumihuntu piirtyvät esiin tavallista tarkempina.

Marja-Leena Tiainen palkittiin ihan vastikään Savonia-palkinnolla. Alex ja pelon aika ansaitsi palkintonsa. Tiainen on jo aikaisemmin tunnettu kunnianhimoisesta otteestaan. Hän malttaa tehdä huolellisesti taustatyötä, muttei kuitenkaan briljeeraa sillä. Alex ja pelon aika aloittaa uuden, pakolaisuudesta kertovan kirjasarjan. Alex asuu fiktiivisessä, itäeurooppalaisessa maassa, jossa ihmisoikeuksia poljetaan. Hänen isänsä vangitaan mielivaltaisesti ja isoveli joutuu pakenemaan. Alex päätyy kadulle muiden hyljättyjen katulasten joukkoon. Hänen ainoa toivonsa paremmasta tulevaisuudesta on Ruotsissa asuva setä, mutta onko hänellä koskaan mahdollisuutta päästä niin kauas? Kannattaa lukea kirja.

Termit alueellinen tai maakunnallinen kirjallisuus tuntuvat hieman väheksyviltä. Helsinkiläisen kirjailijan taustaa ei kovin usein nosteta esiin. Ns. ruuhka-Suomen ulkopuolella asuva kirjailija sen sijaan tuntuu hieman eksoottiselta, ja hänen kotipaikkansa mainitaan usein kritiikeissä tai lehtijutuissa. Tämäkin olisi pohdinnan arvoinen asia.

Oli niin tai näin, on myös erään Outokummussa vaikuttaneen kirjailijan ansiota, että minusta tuli kirjailija. Haastattelin Leena Lehtolaista Outokummun Seutuun joskus teinityttönä, ja kirjailijakutsumukseni vahvistui. Nykyisin Lehtolaisen dekkari kuuluu yhtä erottamattomana osana syksyyn kuin ruska ja ikkunalasia naputteleva vesisade.

Mikä on sinun suhteesi oman kotimaakuntasi kirjallisuuteen?

Kirjoittaja: Terhi Rannela

Advertisements