Tässä lista niistä viime vuonna ilmestyneistä kirjoista, jotka ovat jääneet parhaiten mieleeni. Kaikki listalla olevista kirjoista eivät välttämättä ole minusta erityisen hyviä. Osa on jättänyt muistijäljen muunlaisista syistä. 

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (Otava) 

Tämän muistan takuulla vuosikymmenien päästäkin lukeneeni. Hyvä romaani, jota oli ilo lukea. 

Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia (WSOY) 

Luin Lundánien kirjan oikeastaan yhdeltä istumalta. Se kosketti, koska se oli totta., ei siksi, että se olisi ollut mikään romaanitaiteen mestariteos. 

Péter Nádas: Muistelmien kirja 1 ja 2 (Tammi) 

Toisen osan loppu antoi Muistelmien kirjalle aivan uudenlaisen ulottuvuuden, mutta kokonaisuudessaan urakka oli turhan iso lukunautintoon nähden. Nádasista ei tämän perusteella tullut sellaista kirjailijaa, jolta haluaisin ehdottomasti lukea lisää. 

Seita Parkkola: Viima (WSOY) 

Lasten- ja nuortenkirjavuoden ainoa teos, jonka osasin ennustaa päätyvän Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Viimasta olisi tullut lempikirjani 10-vuotiaana, ja olin silloin varsin vaativa lukija. 

Riikka Pulkkinen: Raja (Gummerus) 

Pulkkisen Raja ei ehkä ollut vuoden paras esikoinen, mutta se on silti jäänyt mieleeni parhaiten. Kielen kökköyksistä huolimatta Raja on kiinnostava lukuromaani. 

Kari Hotakainen: Huolimattomat (WSOY) 

Hemmetin hyvää Hotakaista. 

Hannu Raittila: Kirjailijaelämää (WSOY) 

Sisältää paljon sellaisia pohdintoja, jotka tulevat vääjäämättä kirjailijan elämässä vastaan. 

Robert Löhr: Shakkiautomaatti (WSOY) 

Luin tämän erittäin kiinnostavan kirjan pääosin Ateenassa, joten matka ja romaani tulevat varmaan liittymään muistoissani yhteen. 

Torgny Lindgren: Dorén Raamattu (Tammi) 

Päätin, että tältä kirjailijalta pitää lukea muutkin teokset. 

Riitta Jalonen ja Kristiina Louhi: Revontulilumi (Tammi) 

Hienon trilogian hieno päätösosa. 

Jari Tervo: Ohrana (WSOY) 

Ensimmäinen romaani, jonka olen Tervolta lukenut. Vaikka kielen ja juonen kiepautukset välillä häiritsivätkin, oli lukukokemus kuitenkin hyvä. 

Juha Seppälä: Ei kenenkään maa (WSOY) 

Tämä puolestaan oli ensimmäinen Seppälältä lukemani kirja. Vaikuttava kuvaus kuolemasta, joka on yhtä vääjäämätön kuin elämä.

Mainokset