Harrastin aiemmin sarjakuvia enemmän kuin nykyään. Silloin innostuin mangasta. Luin kaiken, mitä käsiini sain, eikä se ollut paljon. Suomeksi oli silloin käytännössä vain Katsuhiro Otomon Akira ja Keiji Nakazawan Hiroshiman pojan ensimmäinen osa. Englanniksi onnistuin löytämään Tampereen pääkirjastosta Rumiko Takahashin sarjakuvia, joista etenkin pidin.

Nykyään kirjakaupoissa on hyllymetreittäin mangaa, sekä suomeksi että englanniksi. Buumi taisi todella alkaa tuossa 2000-luvun alkupuolella. Suuri joukko nuoria on aivan hurahtanut mangaan. Henkilöhahmoiksi pukeutunutta porukkaa näki Helsingin sarjakuvafestivaaleilla melkein enemmän kuin tavallisissa vaatteissa olevia. Jotkut ovat innostuneet manga-tyylistä niin, että käyttävät sen henkisiä vaatteita arkenakin.

Manga taisi vähän ajaa ohitseni. Kyllähän minä vieläkin ihan mielelläni luen mangaa, mutta en enää jaksa innostua samalla tavalla kuin nuorempana. Onko mangan lukeminen ja varsinkin siihen hurahtaminen nuoruuden ilmiö? Mietiskelen myös, aikovatko nykyään mangaa piirtävät nuoret piirtää sitä jatkossakin vai kokeilevatko he jossain vaiheessa jotain muuta. Jatkaako manga hyllymetrien valloitusta vai laimeneeko innostus?

Mainokset