Uusi kirja on ilmestymässä muutaman viikon kuluttua. Se on kuudes nuortenromaanini, seitsemäs julkaistu kirjani, kolmas osa Tapio ja Moona -sarjaa. En voi sanoa, että kirjan ilmestyminen jännittäisi enää ihmeemmin. Siinä tapauksessa varmasti jännittäisi, jos kyseessä olisi uusi aluevaltaus, mutta ei nyt, kun kirja on tavallaan tuttu ja turvallinen.

En osaa oikeastaan jännittää arvosteluitakaan näin etukäteen. Toki vatsanpohjasta aina vähän nipistää, kun alkaa lukea arviota omasta kirjastaan. Kovin suuriin yllätyksiin en kuitenkaan usko. Olen sen verran realisti, etten esimerkiksi oleta sarjan nyt äkkiä nousevan kuin taikaiskusta hillittömään suosioon.

Uuden kirjan ilmestyminen tuntuu mukavalta. Ei huimaavalta kuten esikoisen, mutta mukavalta yhtä kaikki. Ilmestynyt kirja on konkreettinen todiste tehdystä työstä. Se on siinä, sitä voi pidellä, sen voi laittaa hyllyyn aiemmin ilmestyneiden viereen. Sen lainausmenekkiä voi seurata kirjastoista. Googlettamalla voi katsoa, onko joku kommentoinut sitä blogissaan tai keskustelupalstalla.

Kai esikoiskirjan ilmestymiseen pätee sama kuin ensirakastumiseen: samaa hurman tunnetta on vaikea kokea uudelleen.

Mainokset