Kirjailijat tuntuvat suhtautuvan lukemiseen aika vaihtelevin tavoin. Jotkut romaanikirjailijat ovat haastatteluissa kertoneet, etteivät lue proosaa oikeastaan lainkaan. Vaikutteiden pelossa jotkut välttelevät kirjoitusprosessin aikana sellaista kirjallisuutta, joka käsittelisi työn alla olevaa aihetta. Jotkut eivät kirjoittamisensa aikana lue mitään, ettei oma ääni katoaisi.
Itse luen kirjoittaessani jonkun verran juuri sellaista kirjallisuutta, jota muut ovat keskeneräisestä aiheestani kirjoittaneet. Tietääkseni, mitä siitä on ennen kirjoitettu. Välttääkseni vanhoja ratkaisuja, saadakseni uusia ajatuksia. Olen tietoisesti dialogissa jo sanotun kanssa.
Juuri nyt työn alla on kirja, jonka ydinteema liittyy aivan kaikkeen ja mihin tahansa. Hauskaa: voin huoletta lukea juuri sitä, mikä sattuu huvittamaan.
2 kommenttia
Comments feed for this article
12 tammikuun, 2008 klo 10:39 pm
Anne
Lähinnä lukemattomuuden taustalla on minulla aikapula: kun on paras draivi päällä, ei muulle kuin tiiviisti käsillä olevaan kässäriin liittyvälle kirjallisuudelle ole aikaa. Näin isojen projektien välissä lukee sitten kaikenlaista vastaan tulevaa ihan mielijohteidenkin pohjalta. Kirjastot ovat vaarallisia, sieltä tarttuu kaikenlaista mukaan, sellaista jonka sitten unohtaa ajoissa palauttaa…
13 tammikuun, 2008 klo 7:16 pm
Terhi
”Kirjastot ovat vaarallisia, sieltä tarttuu kaikenlaista mukaan, sellaista jonka sitten unohtaa ajoissa palauttaa…”
Olen samaa mieltä, nimimerkki ”maksoin juuri kirjastoon 45 euron laskun kirjoista, jotka olin unohtanut palauttaa”… 🙂