Kirjailijat tuntuvat suhtautuvan lukemiseen aika vaihtelevin tavoin. Jotkut romaanikirjailijat ovat haastatteluissa kertoneet, etteivät lue proosaa oikeastaan lainkaan. Vaikutteiden pelossa jotkut välttelevät kirjoitusprosessin aikana sellaista kirjallisuutta, joka käsittelisi työn alla olevaa aihetta. Jotkut eivät kirjoittamisensa aikana lue mitään, ettei oma ääni katoaisi.

Itse luen kirjoittaessani jonkun verran juuri sellaista kirjallisuutta, jota muut ovat keskeneräisestä aiheestani kirjoittaneet. Tietääkseni, mitä siitä on ennen kirjoitettu. Välttääkseni vanhoja ratkaisuja, saadakseni uusia ajatuksia. Olen tietoisesti dialogissa jo sanotun kanssa.

Juuri nyt työn alla on kirja, jonka ydinteema liittyy aivan kaikkeen ja mihin tahansa. Hauskaa: voin huoletta lukea juuri sitä, mikä sattuu huvittamaan.

Mainokset