– Näen paljon unia ja suhtaudun intohimoisesti unennäkemiseen. Unissani toistuu usein sama kuvio: Ohjailen tekeillä olevan romaanini henkilöitä kuin marionetteja. Vetelen langoista ja saan ihmiset toimimaan pikkutarkasti juuri niin kuin haluan. Hallinnan ja onnistumisen tunne on voimakas, Riikka Pulkkinen pohtii uudessa Kauneus & terveys -lehdessä.
Olen aina ollut vähän kateellinen niille kirjailijoille, jotka näkevät unia fiktiivisistä hahmoistaan. Kadehdin sitä, että he ovat niin intensiivisesti sisällä tekstissään, ettei se jätä öisinkään rauhaan. Ajattelen, että omassa tarinassani on jotakin vikaa, kun se ei vaivaa alitajuntaani. Joskus oikein pinnistelen, että näkisin unia romaanihahmoistani. 🙂
Lehtijutuistani näen kyllä tunnollisesti unia. Ratkon usein juttujen rakenteita ja keksin otsikoita. Aamulla jutun kirjoittamiseen ei mene paljon aikaa, kun alitajunta on luonnostellut sen jo yöllä valmiiksi.
Tällä viikolla näin kuitenkin pitkästä aikaa unta kaunokirjallisesta tekstistäni. Näin unta, että Taivaan tuuliin -romaanini päähenkilö Aura oli 25-vuotias. Uni oli erittäin lohdullinen, koska en kirjoittanut kirjaan kovin huojentavaa loppua. Nyt kuitenkin tiedän, että Auralla on tulevaisuus. Samasta päähenkilöstä olen nähnyt unta aikaisemminkin.
Unet & kaunokirjallisuus on kiinnostava ilmiö. Näetkö Sinä unia keskeneräisistä töistäsi?
5 kommenttia
Comments feed for this article
maaliskuu 2, 2008 klo 7:54 pm
Tarja
Oma polkuni kirjoittamisen saralla on loppujen lopuksi vielä melko lyhyt, mutta koko tämän ajan tekstieni hahmot ovat onnistuneet vangitsemaan mieleni varsi tiiviisti. Niin unessa kuin valveilla.
E & A, tällä hetkellä työn alla olevan tekstini päähenkilöt, ovat unissani myötäänsä. Mitään erityistä he eivät unessa yleensä tee, kunhan vain ovat. Mutta jollain tapaa oleminen on silti hyvin vahvaa. Se, että herään toisinaan A:n nimen hokemiseen, on tavallaan hullua. Mitä sanoo siippa, jos neiti vieressä hokee horroksessa vieraan miehen nimeä? 🙂
Kummallista, miten oman mielikuvituksen tuotetta olevat hahmot vaikuttavat niin paljon elämään paitsi unissa myös valveilla. Komennettuani kerran kissaa E:n nimellä menin aivan hämilleni. Komentaminen ei edes tapahtunut kesken kirjoittamisen..
maaliskuu 2, 2008 klo 8:18 pm
Eija
En näe juurikaan unia kirjoittamistani henkilöistä, mutta unista saan kyllä inspiraatiota tai materiaalia, jota voin osittain hyödyntää kirjoittamisessa. Etenkin sellaiset unet ovat kiehtovia, jotka käsittelevät voimakkaita tunteita. Värimaailma ja tapahtumat ovat absurdeja, tutut ja tuntemattomat ihmiset käyttäytyvät eri tavalla kuin todellisuudessa. Unien maailma on tavallaan roolipeliä, jossa ihmisillä on toisenlaiset roolit kuin oikeassa elämässä.
maaliskuu 3, 2008 klo 10:37 am
tepa
Tarja: purskahdin nauruun: ”Mitä sanoo siippa, jos neiti vieressä hokee horroksessa vieraan miehen nimeä?” Se taitaa olla kirjoittajan siipan kohtalo. 😀 Kertomasi perusteella kuulut ehdottomasti kategoriaan kirjoittajat, joita kadehdin. Fiktiosi on niin vahvaa, että se suorastaan sekoittaa arjen.
Eija: Ja tietenkin unia voi hyödyntää fiktiossa sellaisenaan. Harva keksitty uni on uskottava. Roolipelivertaus on kiinnostava! Luovan kirjoittamisen kursseilla kehotetaan usein pitämään unipäiväkirjaa. Siitä voisikin kerätä hyvää materiaalia, jos oma teksti tökkii syystä tai toisesta.
maaliskuu 3, 2008 klo 10:41 am
Jukka
Kirjoista en unia näe, muusta elämästä kylläkin. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö alitajunta silti työskentelisi tekstien parissa. Aika usein sitä huomaa kirjoittaessaan tai vähän myöhemmin kirjoittamaansa lukiessaan, että kappas, joku on taas mennyt ajattelemaan aihetta pidemmälle kuin tajusikaan.
maaliskuu 3, 2008 klo 12:40 pm
Salla
En ainakaan juuri nyt muista nähneeni unia henkilöistäni. Uneni pyörivät pitkälti arkisten asioiden ympärillä, jotka sitten vinksahtavat jotenkin kummallisiksi. Oikeat ihmiset tekevät asioita, joita eivät todellisuudessa ikinä tekisi. Siinä on monesti minulle fiktiota ihan riittämiin…