– Näen paljon unia ja suhtaudun intohimoisesti unennäkemiseen. Unissani toistuu usein sama kuvio: Ohjailen tekeillä olevan romaanini henkilöitä kuin marionetteja. Vetelen langoista ja saan ihmiset toimimaan pikkutarkasti juuri niin kuin haluan. Hallinnan ja onnistumisen tunne on voimakas, Riikka Pulkkinen pohtii uudessa Kauneus & terveys -lehdessä.

Olen aina ollut vähän kateellinen niille kirjailijoille, jotka näkevät unia fiktiivisistä hahmoistaan. Kadehdin sitä, että he ovat niin intensiivisesti sisällä tekstissään, ettei se jätä öisinkään rauhaan. Ajattelen, että omassa tarinassani on jotakin vikaa, kun se ei vaivaa alitajuntaani. Joskus oikein pinnistelen, että näkisin unia romaanihahmoistani. 🙂

Lehtijutuistani näen kyllä tunnollisesti unia. Ratkon usein juttujen rakenteita ja keksin otsikoita. Aamulla jutun kirjoittamiseen ei mene paljon aikaa, kun alitajunta on luonnostellut sen jo yöllä valmiiksi.

Tällä viikolla näin kuitenkin pitkästä aikaa unta kaunokirjallisesta tekstistäni. Näin unta, että Taivaan tuuliin -romaanini päähenkilö Aura oli 25-vuotias. Uni oli erittäin lohdullinen, koska en kirjoittanut kirjaan kovin huojentavaa loppua. Nyt kuitenkin tiedän, että Auralla on tulevaisuus. Samasta päähenkilöstä olen nähnyt unta aikaisemminkin.

Unet & kaunokirjallisuus on kiinnostava ilmiö. Näetkö Sinä unia keskeneräisistä töistäsi?