Tämän päivän Hesarissa oli arvostelu Pasi Ilmari Jääskeläisen novellikokoelmasta Taivaalta pudonnut eläintarha. Erinomainen teos, jonka tekee vielä erityiseksi se, että se on uusintaversio tai miksi sitä nyt pitäisikään kutsua, täydellisesti parannettu laitos? vuonna 2000 ilmestyneestä novellikokoelmasta Missä junat kääntyvät. Teos ei ole yksi yhteen vanhemman kanssa, sillä siinä on myös kokonaan uutta materiaalia. Uudelleenjulkaisun tekee mielekkääksi se, että alkuperäinen kokoelma on ilmestynyt pokkarimuotoisena pienkustantajan kautta, ja nyt teos on saanut uuden elämän kovissa kansissa, ja toivon mukaan myös roppakaupalla uusia lukijoita.

Kokoelman erikoisin piirre on se, että kaikki teoksessa mukana olevat vanhat tekstit ovat kokeneet uudelleenkäsittelyn, osin melko rankankin editoinnin. Tämä on harvinainen tilaisuus, sillä harvoin kenellekään avautuu mahdollisuutta päässä katsomaan näin laajana näytteenä, miten perusteellisen prosessin läpi kirjailija tekstejään työstää, ja miten kustannustoimittajan vaikutus näkyy lopputuloksessa. Alkuperäistä kokoelmaa ei ollut sen kummemmin toimitettu, ja vaikka Jääskeläisen mielikuvitus on jo alkuperäisissä teksteissä huipussaan, ovat tekstit nyt hioutuneet kielellisesti huippuunsa.

Vastaavaa editointia tekee varmasti jokainen kirjailija työpöytänsä ääressä, mutta tulos julkaistaan ensimmäisenä versiona, ei toisena tilaisuutena. Näiden kahden novellikokoelman vertaamisessa olisikin jollekulle kirjallisuuden tutkijalle työsarkaa. Lohdullista on myös se, että kirjailija voi uransa alkuvaiheessa saada jotakin alkuperäistä tuotantoaan elämään toista elämää, ei siis tarvitse odottaa että perikunta kaivaa version 0.3 esiin pöytälaatikosta ja toimituttaa siitä kirjailijan kootut, syystäkin salatut versiot (jotka nähdessään kirjailija kääntyilisi leposijallaan).

Advertisements