Rihmastosta löytyi mielenkiintoinen keskustelunsäie aiheenaan ”Miten eteenpäin epäonnistumisesta”

Jutussa kirjoituskilpailussa ”ei menestystä” -kuoren saanut kirjoittaja pohtii sisuuntuneena, miten välttyä siltä, että kirjoittaminen hyytyy kokonaan. Julkaisin juuri verkkolehti Usvassa artikkelin tuomarointikyselyn pohjalta, artikkelissa sivutaan monen muun jutun ohella samaa asiaa: millaisia etuja ja haittoja kilpailuista onkaan kirjoittajille. Yksi aito vaara on se, että kun ei toistuvista yrityksistä huolimatta menesty, heittää kynän nurkkaan ja lopettaa oivan harrastuksen tai ehkä tulevan ammatinkin siihen paikkaan. Kirjoitusrintamalla käydään koko ajan itseaiheutettua pudotuspeliä: on kirjoituskilpailuja, jo ilmestyneiden tekstien kilpailuja, kilpailua julkaisupaikasta, markkinointitilasta, lukijoista… Kilpailuvietti tuntuu olevan meissä hyvin syvässä, ja usein se toimiikin positiivisena voimanlähteenä, mutta menestymättömyys kääntyy nopeasti tuskaksi. Kaipaamme positiivista palautetta, toisten hyväksyntää, sitä että juuri minun tekstini ja ajatukseni huomataan.

Kilpailut ovat tiettyyn pisteeseen saakka hyviä, mutta itse kunkin on muistettava, että tärkein kilpailu käydään ihan itsensä kanssa – toisiin on loppujen lopuksi turha lähteä vertaamaan omia tekstejään, kirjoitustyyliään ja mahdollista menestymättömyyttään/menestystä muiden vastaaviin. Päin vastoin se sisuuntuminen on parasta polttoainetta, ”vielä minä”, ja ”kyllä tämä tästä” on hyvää polttoainetta. Kisat kun tuppaavat olevan sellaisia, että aina löytyy joku, joka on jollakin kriteerillä parempi (ja taasen jossakin toisessa suhteessa joku kolmas on parempi). Kirjoittaminen on elinikäinen prosessi, jossa ei koskaan tule valmiiksi. Jokaisen tekstin jälkeen janoaa parempaa tekstiä, jokaisen teoksen jälkeen haluaa ylittää oman saavutuksensa. Mitä muut ajattelevat – sille ei mielestäni saa antaa liian suurta arvoa, sillä on ensin arvostettava itse itseään ja omaa pään sisäistä maailmaansa.

Jos haluaa pelastaa toisen kirjoittajan päivän, voisi vaikka aloittaa sen pienen, positiivisen kommentin antamisesta. Haastankin siis jokaisen Grafomanian lukijan kehaisemaan hyvää tekstiä, vaikkapa verkosta bongattua, tai jotakin jonka olet juuri lukenut. Mitä tuntemattomampi kehuttava, sen parempi juttu!

Mainokset