Kirjoittaminen vaatii oikean mielentilan, vireyttä, tahtoa ja perslihaksia. Tai ainakin niin voi olettaa. Jokaisella kirjoittajalla lienee omat keinonsa saada kynä suhisemaan ja näppäimistö laulamaan.

Porvoossa viikonloppuna käydessäni ja Jouko Sirolan kanssa keskustellessamme Särön päätoimittaja Mark Mallon kysyi hauskan kysymyksen: onko meillä mitään erityisiä rituaaleja tai tapoja, jotka liittyisivät kirjoittamiseen, ja joita suorastaan häpeäisimme. No eihän me nyt sellaisia ääneen tunnusteta! Ne pidetään piilossa ja salataan, totta kai!

Mutta kun tarkemmin miettii, niin onko sellaisia? Edes tapoja, jos ei nyt häpeä mitään erityisesti. ja kyllähän niitä on, mutta ei niihin sen kummempaa taikaa liity, ne vain ovat kirjoittamisen oheistuotteita. MInä esimerkiksi alan harrastaa kirjoittaessani kaikenlaista oheistoimintaa kahvin keittämisestä siivoamiseen – on saatava kirjoittamisen keskelle mietintätaukoja, ja alakertaan ramppaaninen toimii sopivana fyysisenä rasitteena. Jos minusta ottaisi kuvan, kun keskittyneenä tuijotan ruutua, olisi siinä kuvassa minulla hiuskiehkura suussa. Minusta on äärimmäisen terapeuttista imeä hiuskiuhkuraa, tai pyörittää sitä sormen ympäri niin, että sotkun saa selvittää saksilla. (Peruukki voisi ratkaista hiusongelmat….)

Foliohattua en pidä kirjoittaessa päässäni, vaikka se voisi ollakin ihan hieno keino kosmisen säteilyn karkoittamiseksi.

Onko teillä pinttyneitä tapoja tai rituaaleja, jotka liittyvät kiinteästi kirjoittamiseen?

Advertisements