Vihdoinkin mökillä erakoitumassa, kahden vuoden tauon jälkeen 🙂 Olen kyllä puuskittain hyvinkin sosiaalinen, mutta ainoa tila, jossa voin täydellisesti vapautua ja rentoutua, on yksinolo luonnon keskellä. Ja juuri nyt voin heittää ihan oikeasti vapaalle, kun viikolla olen saanut tehtyä etätyönä rästihommia, korjautettua saunan savuputken (kiitokset avusta ystävälliselle naapurille) ja tilattua laituriurakoitsijan. Tietysti myös haravoin lehdet ja siivosin mökin talven jäljiltä ynnä muuta kevätpuuhaa. Toukokuun viimeinen viikko on kiitollista aikaa erakoitumiselle, sillä muilla mökeillä ei ole vielä ihmisiä. Ensi viikolla muutamia innokkaita jo saattaa ilmestyäkin, mutta varsinainen mökkiryysis osuu heinäkuulle.

Aurinko paistaa, saunan – oikean puusaunan! – saa lämmittää koska tahansa saunahimo iskeekään, ateriat voi nauttia verannalla, jääkaapissa on kylmäsavulohta, mansikoita ja valkoviiniä. Mieluisin lukuasento- kysymykseenkin voin vastata tässä saman tien: Mökin pihalla löhötuolissa, leppeässä järvituulessa ja lintujen laulussa. Kaiken huipuksi kirjastosta löytyi kasan päällimmäiseksi vielä yksi lukematon Westlaken Dortmunder-romaani! 😀

Ihanaa kesän alkua kaikille!

Edit. PS: Niin se kirjoittamiseen liittyvä pointti unohtui 😉 Tämmöinen puhdas yksinolo ja jalo joutilaisuus (siis joutilaisuus aivojen kannalta, aivothan lepää silloinkin kun haravoi, lakaisee ja tekee muuta mukavaa käytännön hommaa omaan tahtiin) ovat niitä tärkeitä luovuutta ruokkivia asioita. Toivottavasti saan boostia taas kirjoittamiseenkin tällä pikku hermolomalla.

Advertisements