Kirjoitin jokin aika sitten kirjoittajan pään tyhjentämisestä. Kiitos hyvistä vinkeistä! Nyt kun oma kirja odottaa lopullista maailmaan putkahtamistaan, on hyvä tilaisuus tarttua niihin lukemattomiin ”Sitten kun saan käsiksen pois käsistäni” -teoksiin, jotka lymyilevät kirjahyllyssä pikku hiljaa paksuuntuvan pölykerroksen alla. Pölykerros on edelleen rikkumaton, sillä kustantajani lähetti minulle (ja varmaan  kaikille muillekin Otavan kirjailijoille) halvalle paperille painetun ennakkopainoksen kesäkuun alussa ihan oikeastikin ilmestyneestä Markus Zusakin Kirjavarkaasta. Romaani pohjautuu Zusakin itävaltalaisen isän ja saksalaisen äidin kokemuksiin toisen maailmansodan helvetillisissä melskeissä. Kaikkitietävä kertoja on kekseliäästi puettu vanhan kunnon Viikatemiehen asuun, ja jo ensimmäisellä sivulla kertoja pamauttaa tiskiin tiukan tosiasian: ”Sinä kuolet.” Tarinan keskushenkilö on kuitenkin kirjan alussa yhdeksänvuotias Liesel Meminger, johon Kuolema tutustuu talvipäivänä 1939 tullessaan hakemaan tämän pikkuveljen sielua. En ikinä ole ollut mikään sotakirjallisuuden ystävä, mutta tässä teoksessa nimenomaan lapsen näkövinkkeli ja siitä kumpuava musta huumori tekevät tarinasta erittäin nautinnollisen lukukokemuksen. Eräässä alkupuolen kohtauksessa Lieselin ystävä Rudy – tuiki tavallinen saksalaispoika – ilmaisee ihailunsa mustaa amerikkalaista urheilijaa Jesse Owensia kohtaan suttaamalla itsensä hiilellä pikimustaksi ja juoksemalla yksin urheilukentällä. Tärkeintä kirjassa ovat Lieselin lukemaan oppiminen ystävällisen sijaisisän Hans Hubermannin opastuksella. Sanojen ja varastettujen kirjojen tarjoama lohtu auttaa niin Lieseliä kuin hänen läheisiäänkin pitämään kauheuksien keskelläkin yllä heiveröistä ja lepattavaa elämän liekkiä. Teosta on luonnehdittu maailmalla tulevaksi klassikoksi. Takakanteen on painettu otteita USA Todayn ja The New York Timesin kritiikeistä. Niissä kerrotaan mm. seuraavaa: ”Ansaitsee kirjahyllyssä paikan Anne Frankin päiväkirjan vieressä… ja: Elämän muuttava teos.” Minuun kirja jysähti kuin hyvin suunnatun moukarin isku. En koe toimivani kustantajani juoksupoikana mainostaessani Kirjavarasta teille kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville. Tästä tietysti seuraa kysymys: Mikä viime aikoina käsiisi osunut uutuusteos on kolahtanut sinuun niin rajusti, että haluat kertoa siitä meille muillekin?