Kirjoitin jokin aika sitten kirjoittajan pään tyhjentämisestä. Kiitos hyvistä vinkeistä! Nyt kun oma kirja odottaa lopullista maailmaan putkahtamistaan, on hyvä tilaisuus tarttua niihin lukemattomiin ”Sitten kun saan käsiksen pois käsistäni” -teoksiin, jotka lymyilevät kirjahyllyssä pikku hiljaa paksuuntuvan pölykerroksen alla. Pölykerros on edelleen rikkumaton, sillä kustantajani lähetti minulle (ja varmaan kaikille muillekin Otavan kirjailijoille) halvalle paperille painetun ennakkopainoksen kesäkuun alussa ihan oikeastikin ilmestyneestä Markus Zusakin Kirjavarkaasta. Romaani pohjautuu Zusakin itävaltalaisen isän ja saksalaisen äidin kokemuksiin toisen maailmansodan helvetillisissä melskeissä. Kaikkitietävä kertoja on kekseliäästi puettu vanhan kunnon Viikatemiehen asuun, ja jo ensimmäisellä sivulla kertoja pamauttaa tiskiin tiukan tosiasian: ”Sinä kuolet.” Tarinan keskushenkilö on kuitenkin kirjan alussa yhdeksänvuotias Liesel Meminger, johon Kuolema tutustuu talvipäivänä 1939 tullessaan hakemaan tämän pikkuveljen sielua. En ikinä ole ollut mikään sotakirjallisuuden ystävä, mutta tässä teoksessa nimenomaan lapsen näkövinkkeli ja siitä kumpuava musta huumori tekevät tarinasta erittäin nautinnollisen lukukokemuksen. Eräässä alkupuolen kohtauksessa Lieselin ystävä Rudy – tuiki tavallinen saksalaispoika – ilmaisee ihailunsa mustaa amerikkalaista urheilijaa Jesse Owensia kohtaan suttaamalla itsensä hiilellä pikimustaksi ja juoksemalla yksin urheilukentällä. Tärkeintä kirjassa ovat Lieselin lukemaan oppiminen ystävällisen sijaisisän Hans Hubermannin opastuksella. Sanojen ja varastettujen kirjojen tarjoama lohtu auttaa niin Lieseliä kuin hänen läheisiäänkin pitämään kauheuksien keskelläkin yllä heiveröistä ja lepattavaa elämän liekkiä. Teosta on luonnehdittu maailmalla tulevaksi klassikoksi. Takakanteen on painettu otteita USA Todayn ja The New York Timesin kritiikeistä. Niissä kerrotaan mm. seuraavaa: ”Ansaitsee kirjahyllyssä paikan Anne Frankin päiväkirjan vieressä… ja: Elämän muuttava teos.” Minuun kirja jysähti kuin hyvin suunnatun moukarin isku. En koe toimivani kustantajani juoksupoikana mainostaessani Kirjavarasta teille kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville. Tästä tietysti seuraa kysymys: Mikä viime aikoina käsiisi osunut uutuusteos on kolahtanut sinuun niin rajusti, että haluat kertoa siitä meille muillekin?
Uusimmat kommentit
Markku Kesti: Muutamia hassuja ilmeitä ja… | |
kirsti k: Muutamia hassuja ilmeitä ja… | |
milateras: Muutamia hassuja ilmeitä ja… | |
kirsti k: Muutamia hassuja ilmeitä ja… | |
kirsti k: Muutamia hassuja ilmeitä ja… |
Viimeisimmät artikkelit
Arkistot
- maaliskuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- Toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- Toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- Toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- Toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- heinäkuu 2015
- kesäkuu 2015
- Toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- heinäkuu 2014
- kesäkuu 2014
- Toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- Toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- Toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- heinäkuu 2011
- kesäkuu 2011
- Toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
- marraskuu 2010
- lokakuu 2010
- syyskuu 2010
- elokuu 2010
- heinäkuu 2010
- kesäkuu 2010
- Toukokuu 2010
- huhtikuu 2010
- maaliskuu 2010
- helmikuu 2010
- tammikuu 2010
- joulukuu 2009
- marraskuu 2009
- lokakuu 2009
- syyskuu 2009
- elokuu 2009
- heinäkuu 2009
- kesäkuu 2009
- Toukokuu 2009
- huhtikuu 2009
- maaliskuu 2009
- helmikuu 2009
- tammikuu 2009
- joulukuu 2008
- marraskuu 2008
- lokakuu 2008
- syyskuu 2008
- elokuu 2008
- heinäkuu 2008
- kesäkuu 2008
- Toukokuu 2008
- huhtikuu 2008
- maaliskuu 2008
- helmikuu 2008
- tammikuu 2008
- joulukuu 2007
- marraskuu 2007
- lokakuu 2007
- syyskuu 2007
- elokuu 2007
- heinäkuu 2007
- kesäkuu 2007
- Toukokuu 2007
- huhtikuu 2007
- maaliskuu 2007
- helmikuu 2007
- tammikuu 2007
2 kommenttia
Comments feed for this article
7 kesäkuun, 2008 klo 3:47 pm
Salla
Viime aikojen kiinnostavin lukukokemus on ehdottomasti ollut Steven Bachin Leni Riefenstahl -elämäkerta. Kuvaus lahjakkaasta, itsekkäästä ja narsistisesta Kolmannen valtakunnan elokuvaohjaajasta on täyttä mielenkiintoista tavaraa koko reilun viidensadan sivun mittansa ajan.
3 syyskuun, 2008 klo 3:02 pm
Terhi
Luin vihdoin Kirjavarkaan. Pidin (neljä tähteä viidestä), mutta en laita sitä Anne Frankin viereen kirjahyllyyn. Minusta kuolema kertojana tuntui hieman teennäiseltä (enemmänkin olisi voinut saada irti?), mutta varhaisnuorten elämän kuvaaminen sodan jaloissa oli taitavaa. Kirja on ylistys kirjoittamiselle, lukemiselle ja ennen kaikkea ääneen lukemiselle. Kohtaukset, joissa juutalaiset marssivat kylän halki kohti Dachaun keskitysleiriä jäivät karmean hyvin mieleen. Ehdottomasti suositeltava kirja joka tapauksessa!