Ensimmäisen oman koirani nimi oli Frodo. Olen vuosien varrella tuntenut tai tiennyt monta lemmikkiä, joilla on kirjailijan tai jonkin kirjan hahmon nimi, kuten Zola, Gogol ja Bilbo. Lätkämatseja seuratessa ilmeni, että Suomessa on myös jääkiekkopelaaja nimeltä Sinuhe. Lasten niminä on varmasti paljon muitakin kirjoista lainattua, tai ainakin kirjojen inspiroimaa.
Muuta taidetta tehdään paljon kirjojen pohjalta, elokuvia varmasti eniten. Taru sormusten herrasta on inspiroinut upeita maalauksia ja kokonaisia taidekirjoja. Myös piilovitsejä harrastetaan: Esimerkiksi Firefly-tieteissarjaan on ujutettu Dortmunder-niminen avaruusalus.
Ajelin mökille ja takaisin faijan uudella (vanhalla) Ladalla. Ja koska Ladassa on tyyliä ja asennetta ihan eri tavalla kuin vaikka Toyota Corollassa 😉 sillä pitää tietysti olla nimi. Mietin nimeä monta päivää, kunnes itsestäänselvin vaihtoehto välähti mieleen: Ilia Voljova, Alastair Reynoldsin avaruussaagan keskeinen hahmo.
Nyt tarvitaan vielä nimi auton kylkeen, mieluiten kyrillisin kirjaimin. Ihanaa nörtteilyä 
Millä tavoin kirjat näkyvät teidän elämässänne?
6 kommenttia
Comments feed for this article
12 kesäkuun, 2008 klo 12:39 pm
Morre
Lapseni oli vähällä saada erään kirjahahmon nimen. Koska Suomessa ei kaimoja ollut, anoin nimen maistraatista ja se jopa meni läpi! Viime metreillä kuitenkin peräännyin ja lapseni sai tavallisemman nimen. Uskallus ei riittänyt edes antaa anomaani nimeä toiseksi nimeksi… Joskus se harmittaa edelleen…
12 kesäkuun, 2008 klo 4:26 pm
kid
Itse saatan ottaa vaikutuksia kirjojen hahmoista. Luon mielikuvia ja alan vaikka kuvittelemaan jotain vaatekokonaisuutta ja koitan jäljitellä sitä. Tai jotain, mitä joku hahmo on sanonut, tulee helposti käytettyä arkipäivän keskusteluissa. Ystävät aina välillä kyseleekin, että mitä ihmettä sä taas höpötät 🙂
12 kesäkuun, 2008 klo 8:49 pm
Rooibos
Luin nuoruuden herkässä vaiheessa hiukan liikaa 😉 Runotyttöä ja muita vanhahtavia kirjoja. Ne pönkittivät kivasti sitä myötäsyntyistä ylpeyttä ja ”pakko pysyä coolina” -meininkiä, joka nosti juuri silloin päätään. Joskus mietin, millainen minusta olisi tullut ilman tiettyjä kirjoja, sillä väitä, että ne muokkasivat luonnettani.
14 kesäkuun, 2008 klo 9:58 am
Anneli
Kissamme nimi on Viiru. Kissan tulon aikaan Viiru ja Pesonen -kirjat olivat kova sana ja lapsi piti suuresti kirjan kissasta. Lapsen toinen nimi on kirjallisuudesta peräisin.
Eläinlääkärissä tapasin koiran, jonka nimi oli Koistinen. Sillä ei kyllä taida olla kirjallista taustaa. Joka tapauksessa kuulosti hauskalta, kun isäntä komensi: ”Koistinen, istu!”
16 kesäkuun, 2008 klo 8:12 pm
Maria Loikkanen
Haluaisin auton puskuriin tarran jossa lukee ”My other ride is a Battlestar”.
Mutta sitä varten pitäisi ostaa auto. 😦
Pitänee tyytyä BSG-aiheiseen t-paitaan. Joka on itseasiassa jo tilauksessa. 😉
17 kesäkuun, 2008 klo 10:20 pm
Maria Loikkanen
Uups, meni näköjään ihan off topic tuo kommentti.
Kirjatkin ovat inspiroineet konkreettisesti, etenkin tietokoneen taustakuvina tai näytönsäästäjinä: nimenomaan Sormusten herra (Alan Leen kuvat!), mutta myös kaikki muu mikä kiinnostaa ja mistä tulee hyvä fiilis. Tietokoneen taustakuva on jotenkin sellainen juttu, että siitä pitäisi tulla hyvä fiilis, koska en ”jaksa” sitä koko ajan vaihdella.