Kesällä televisiosta tulee paljon uusintoja. Kesällä joillakin ihmisillä on myös tapana lukea vanhoja tuttuja kirjoja uudestaan. Tyttökirjat kuluvat ilmeisesti monienkin käsissä, samoin kotimaiset klassikot. Kirjan lukeminen uudestaan vuosien tauon jälkeen avaa teoksesta aivan uusia asioita.

Lapsena ja nuorena en lukenut kirjoja uudestaan siksi, että olisin halunnut löytää niistä jotain uutta. Pikemminkin haluasin löytää niistä tutut asiat, kokea samat tunteet uudestaan, nauraa samoissa kohdissa ja itkeä samoissa kohdissa. Silloin luin suosikkikirjojani tiiviiseen tahtiin monta kertaa. Taru sormusten herrasta kului kulmistaan puhki. Useita kertoja luettavien listalle kuuluivat myös Astrid Lindgrenin kirjat ja Muumit.

Jälleenkohtaamisista suosikkini on Thomas Mannin Taikavuori, jonka kahlasin tuskastuneena läpi 15-vuotiaana. Luin romaanin uudestaan muutama vuosi sitten ja nautin siitä suuresti. Myös Täällä Pohjantähden alla oli toisella lukukerralla täyteläisempi kokemus. Taisin sittenkin olla lukiossa vielä turhan nuori ymmärtämään siitä aivan kaikkea.

Juuri nyt mikään kirja ei ole minulla uusintakierroksella. Seitsemän veljestä tekisi kyllä mieli lukea. Ehkä otan sen jonain kauniina päivänä mukaani parvekkeelle.

Mainokset