Vaikka ei kirjoittaisi mitään julistuskirjoja, niin jokainen kirjailija varmasti käyttää – joko tietoisesti tai tiedostamattaan – tarinoiden elementteinä myös omia näkemyksiään, asenteitaan ja mielipiteitään. Niin teen minäkin, ja joskus on käynyt jopa niin, että lukija on löytänyt ns. rivien välistä aiheita, jotka olen laittanut sinne alitajuisesti, ja hoksaan ne vasta kun joku ulkopuolinen ne osoittaa. Joskus sieltä taas löydetään asioita, joita en löydä omasta päästäni vaikka kuinka etsin 😆

Esimerkiksi Syysmaa-sarjassa on aika selkeää tasa-arvoasiaa, mutta loppujen lopuksi sen tarkoitus on ensisijaisesti vain palvella tarinaa. Vaikka feminismi on vielä tänäkin päivänä joillekin ihmisille punainen vaate ja kärjistetysti käsitetty aate, Syysmaa-sarjan feminismistä olen saanut lähes sataprosenttisesti positiivista palautetta.

Kahdessa viimeisessä kirjassa olen kuitenkin käsitellyt myös seksuaalisuuden eri puolia, ja nopeasti huomaa, että se on ihmiselle ehkä kaikkein herkin alue. Olen kuljettanut tarinaa sen omilla ehdoilla, mutta takana on tietenkin myös omia näkemyksiäni aiheista. Vaikka en missään tapauksessa halua määräillä, kuinka kirjojani pitäisi lukea, tulkita tai käsittää (ja eihän ne edes ole mitenkään syvällisiä) niin kieltämättä se on hämmästyttänyt kovasti, kun johonkin tarinan tapahtumaan piilottamani pointti on tulkittu täysin päinvastoin kuin olen sen tarkoittanut. Eikä edes tarinan kautta, vaan palaute (julkinen tai yksityinen) on tullut tyyliin ”kirjailija näyttää olevan sitä mieltä, että…” ja tähän perään se (mielestäni omituinen ja kaukaa haettu) tulkinta, joka ei todellakaan kuvaa omia mielipiteitäni.

Nyt on uusin Syysmaa-kirja kustantajalla, ja jos se julkaistaan, niin hieman jännittää jo etukäteen miten sitä luetaan. Siinäkin on nimittäin sivujuonteena seksuaalisuus (hah hah, Holopaisen seksitrilogia? :p ) ja voin kuvitella, että näistä asioista vahvoja näkemyksiä omaavat – eli suurin osa ihmisistä 😉 – saattavat lukea tarinaa hieman hmmmm lasit vinossa.

No, se jää nähtäväksi. Jokainen tulkitkoon lukemansa oman näkövinkkelinsä kautta. Aina on silti hyvä muistaa sekin, että kirjailija ei ole yksi-yhteen omat kirjansa. Eihän kukaan muuten uskaltaisi kutsua Thomas Harrisia päivälliselle 😉

(Edit, edit, edit, edit… osa sivuston, osa oman sekoilun takia… huoh.)

Mainokset