Grafomania on ollut viime aikoina hieman hiljainen, koska työhuoneissa on viimeistelty muun muassa seuraavia:

Markku Karpio:Myrskyvaroitus (Otava)

Poikamaisen veikeä nuortenromaani kuvaa elävästi oman paikan etsintää ennakkoluulojen keskellä.

Yksitoistavuotias Emil on muuttanut äitinsä kanssa Espoosta ulkosaaristoon. Skatholmenissa luonnosta kiinnostunut Emil bongaa lintuja, kasvattaa tunkiomatoja ja tarkkailee lähimetsien ja rantojen luonnonilmiöitä. Kaikki olisi hyvin, jos ei pitäisi mennä kouluun. Uteliaiden luokkakavereiden töllistely ja hämmästely käy Emilin hermoille. Eivätkä opettajat ole sen parempia – ikään kuin eivät olisi koskaan nähneet tummaihoista nuorta! Emil toivoo, että hänen kenialainen isänsä voisi auttaa häntä löytämään oman paikkansa. Mutta lauttamatka saaristosta isän luo Tukholmaan ei tunnukaan olevan ihan yksinkertainen juttu.

Salla Simukka & Karo Hämäläinen: Mummoista mummoin (WSOY)

Tämä on teille rakkaat masokistit ja muut itsensä tärviölle naurajat. Aikamme mummovitsien kokoelma on mummouden ylistyslaulu, hassutusten Granny Smith.
Rakkaat masokistit ja muut itsensä tärviölle naurajat. Mikäli ette saaneet tarpeeksenne tekijäparin edellisestä aikamme huonoimpien vitsien kokoelmasta (Mummo marjassa, 2007), tämä on juuri teille. Mummoista mummoin on armottoman vastaansanomaton mummouden ylistys – mummouden Sininen laulu.

Mummoista mummoin ei tyydy ainoastaan virnistelemään aikamme kuuluisimmille mummoille, joihin kiistatta lukeutuvat kypsänä omenalajikkeena paremmin tunnettu Granny Smith sekä tamperelaisten mummojen kantaäiti Kalervo Mummola, vaan esittelee myös mummoversioiksi muunnettuja taiteen helmiä. Kaikkihan ovat kuulleet jo ainakin melodian ralliin nimeltä ”Juokse sinä mummo”…

Vaan montako mummoa tarvitaan vaihtamaan yksi hehkulamppu? No, ainakin kaksi. Toinen vaihtaa lampun ja toinen vahtii bingokuponkia… Laihialaiset mummot ovat ihan oma lukunsa, mutta tässä kirjassa mummot myös ottavat yhteen virkavallan kanssa, opettavat elämän tosiasioita Pikku-Kallelle ja jatkavat kuoliaaksinaurattamistamme vielä vanhainkodissakin.

Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä (Otava)

Hauska ja rohkea romaani seurustelusuhteensa sotkeneesta 15-vuotiaasta Kertusta ja värikkäästä lomaviikosta Amsterdamissa.

”Ihmissuhteeni ovat sykkyrällä. Olen kahden ihmisen loukussa. Tai oikeastaan olin. Viime aikoina on tapahtunut liikaa kaikenlaista.”

Kerttu on hädissään mennyt lopettamaan suhteensa Miraan nolosti tekstarilla, ja Mira on raivoissaan. Suhde Jimiin sen sijaan kukoistaa, vaikka poika asuu satojen kilometrien päässä. Kertun pelastukseksi hänen armas synnyttäjänsä on varannut syyslomaksi matkan Amsterdamiin. Rakkausromaanien kirjoittajan pätevyydellä äiti terapoi tytärtään ja esittelee itselleen tuttua kaupunkia. Amsterdam on kuin maailma pienoiskoossa: idyllinen kanaaleineen ja polkupyörineen, kylmä huumeruiskuineen, tyttökatuineen – ja historian haamuineen. Kun äiti saa lahjottua merkkifarkuilla Kertun tutustumaan Anne Frankin päiväkirjaan, vaikutus on järisyttävä. Kaupunki jää Kertun lähdettyä ennalleen, mutta Tampereen tyttö on muuttunut.


Advertisements