Sanotaan, että timantit syntyvät paineessa. Tekstitkin syntyvät usein paineessa. Pieni puristus voi toimia kirjoittamisen motivoijana ja piiskaajana.

Vauvan myötä kirjoittamiseen käytettämäni aika on vähentynyt, mutta samalla noista kirjoittamishetkistä on tullut tehokkaita. Kun vauvan kanssa käy vaikkapa vaunuajelulla, voi miettiä seuraavaa siirtoa, ja kun tulee seuraavien päiväunien aika, saa vartissakin ruudulle kirjoitettua melko paljon tavaraa. Täsmätarkkaan editointiin lyhyet kirjoittamisrupeamat eivät ole hyviä, mutta raakatekstiä tai pitkälti fiilispohjalta toteutettavaa tavaraa syntyy näin nopeasti ja tehokkaasti. Mitä vähemmän on aikaa, sitä paremmin sen näköjään käyttää. Kun on pakko.

Niinä kertoina, kun olen ollut kotona nauttimassa apurahavapaasta, olen haaskannut aikani milloin mihinkin. Luova ihminen ei ole tehokas ylenpalttisen ajan kanssa, sillä aika tuo vapauden tehdä kaikkea kivaa, ja kirjoittaminen on kuitenkin aika kurinalaista hommaa… vaikkakin nautinnollista, siihen ryhtyminen ja itsensä motivoiminen vaatii omat niksinsä.

Tätä varttipätkätyöläisen hommaa helpottaakseni hankin kannettavan, joka kulkee kätevästi sinne päin asuntoa, missä itse kulloinkin majailen. Työn alla oleva tiedosto on koko ajan auki, jotta siihen voi tarttua heti kun aikaa on hetkeksi itselle.

Jostakin joutuu tinkimään ja se on minun tapauksessani huushollin siisteys. Parin päivän välein on tehtävä kierros ja kerättävä kaikki omille teilleen ajautuneet astiat, vaatekappaleet ja kummalliset esineet talteen. (näitä kummallisia esineitä ovat tuttipullojen korkit, kirkasväriset hapsuilla koristellut lelut ja harsot). Jossakin välissä on myös kurkattava sängyn alle ja katsottava, mitä mörköjä kissa on sinne kantanut. Mutta ehkä sen voi jättää seuraavaan suursiivoukseen…