Joskus nuorena wannabe-kirjailijana, kun kutsumus oli saanut minut valtaansa, aloin lukea paitsi kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja, myös kirjoja kirjoittamisesta ja kirjailijoista. Lukemani psyykkasi minua entisestään tähän hommaan, ja lopputulos… no, ei nyt ihan lopputulos vielä, ainahan sitä ehtii vielä vaihtaa ammattia, jos siltä alkaa tuntua.
Varsinaiset kirjoitusoppaat ovat sittemmin jääneet ruokavaliostani, mutta kirjailijaelämäkertoja, poetiikkaa ja kirjallisuusesseitä luen edelleen. Ne toimivat kuin peili. Tai antavat kiintopisteitä kirjallisen ajattelun koordinaatistoon. Itsensä ja tekemistensä asettaminen vastakkain tai rinnakkain toisten kanssa auttaa miettimään esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Missä on oma paikkani kirjallisessa maailmassa? Miksi ja kenelle kirjoitan? Millaisille ajatuksille nykyisin selvyyksinä käyttämämme tekniikat on rakennettu? Mistä vielä löytyisi kirjan tai metodin kokoisia koloja täytettäviksi?
Vastausten etsiminen on ainakin omalle työskentelylleni ja työssäni kehittymiselleni välttämätöntä. En ole niitä tyyppejä, jotka kirjoittavat tarinoita pelkästä tarinoimisen ilosta ja tuottavat mestariteoksia vahingossa. Jos mestariteoksen joskus kirjoitan, se ei synny vahingossa.
Mitenkähän muut grafomaanikot suhtautuvat ”ammattikirjallisuuteen”? Entä vierailijat? Mitä muita tapoja on osaamisensa kehittämiseen?
5 kommenttia
Comments feed for this article
26 syyskuun, 2008 klo 3:06 pm
Anne
Kerään kirjoittamisoppaita, sillä niistä saa itse joskus pontta, mutta myös siksi, että käytän niitä opetustyössä (vinkkaan opiskelijoille, etsin ideoita kursseille jne). Aloitin niiden lukemisen vasta sen jälkeen, kun esikoinen oli ilmestynyt.
Mielestäni tärkeintä tämän ammatin kannalta on pitää antennit noin yleisesti ojossa: haistella ja maistella nykyhetkeä ajatuksia ja teemoja, jotka kytevät. Jos nyt otetaan surullinen esimerkki: Terhihän kirjoitti Taivaan tuuliin – teoksessaan asioista, jotka antavat näkökulmaa Myyrmanniin, Jokelaan, Kauhajokeen… kai meillä kirjailijoilla ja kirjoittajilla on sisäänrakennettu tarve yrittää jäsentää, hahmottaa ja kyseenalaistaa maailmaa kirjoittamisen kautta.
Minulle parasta ammattikirjallisuutta tällä hetkellä ovat lehtien yleisönosastonkirjeet. Jopa ne kamalat tekstiviestipalstat, joissa valitetaan koiranpaskoista.
27 syyskuun, 2008 klo 10:22 am
tepa
Tapoja osaamisensa kehittämiseen?
Ehdottomasti opiskelu. Olen sanataideaddikti. Opiskelen Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjoittamista; aineopinnot alkavat nyt syksyllä. Tähtään kohti toista isoa geetä jossakin vaiheessa. Lisäksi tamperelaisilla freelance-toimittajanaisilla on uusi kirjoittajapiiri, johon suhtaudun hyvin innostuneesti. Ryhmistä saa virtaa. Tällä hetkellä keskeneräistä romaaniani on lukenut yli 30 eri ihmistä erilaisissa ryhmissä. Saa hyvin moniäänistä palautetta.
Niin. Ja Annen tapaan kerään luovan kirjoittamisen oppaita. Välillä oikein nolottaa, miten isoja paketteja Amazonista lähetetään…
Anne: tällä hetkellä kirjoittajalla on hyvin ristiriitainen suhde TT-romaaniinsa. Ihan näin järkyttävän ajankohtaisesta aiheesta en olisi halunnut kirjoittaa.
27 syyskuun, 2008 klo 11:24 am
anuh
En lue kirjoitusoppaita, en opiskele kirjoittamista, en ole inessä skenessä Tämän Hetken kirjallisuuden suhteen, kirjoitan mitä huvittaa ilman metodeja ja luen (muutaman vakkarisuosikin) ohella enimmäkseen sattuman helmiä, eli niitä kirjoja mitä kirjastosta käteen osuu. Kiljun kauhusta jos mua kysytään opettamaan kirjoittamista.
Vaan käypi se näinkin 🙂
27 syyskuun, 2008 klo 7:57 pm
Anneli
Heh! Näinpä erilaisia olemme.
Minä taasen rakastan suuresti kirjoitusoppaita ja luen niitä innokkaasti. Niistä saa virtaa.
Ja ehkä tyhmästi toivon, että jokin kirjoitusopas vielä paljastaisi minulle, miten tästä vaikeasta hommasta saisi helpompaa…
Oma suosikkini on Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto. Sen lukeminen oli kuin sähköisku: herttileijaa, tuo nainenhan on ajatellut ihan niin kuin minä! taiteilijatreffit – siis sitähän olen tehnyt vuosikaudet! ja tuokin harjoitus – sitäkin olen tehnyt… Oli järisyttävä elämys löytää kirjaan kirjoitettuna niin monia juttuja, joita olin itse vuosikaudet soveltanut ja ajatellut samalla tavalla.
Voi Tepa minkä teit. En ole tullut ajatelleeksi, että kirjoitusoppaitahan voisi tilata ulkomailta. Kalliilla rahalla. Nyt ajattelen. Voi voi, ajatuksilla on taipumus muuttua teoiksi.
28 syyskuun, 2008 klo 7:58 am
tepa
Ei ne niin kalliita ole… Asiat tärkeysjärjestyksessä! 😉 Sitä paitsi tarjonta on PALJON isompi.
Cameronin ensimmäinen kirja on loistava, oma suosikkini on ehdottomasti Natalie Goldberg. Myös Kingin Kirjoittamisesta jaksan lukea yhä uudestaan. Muun muassa…