Joskus mietin vähän kateellisena niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat kokeneet suurimman Harry Potter -huuman ja joille se tulee ehdottomasti olemaan eräänlainen sukupolvikokemus. Tiedän, että aikuisetkin ovat olleet huumassa mukana, mutta ehkä se on silti ollut vähän eri juttu. Muistan yhä, kun luin ensimmäisen Potter-kirjan ja minua harmitti, ettei sitä ollut kirjoitettu jo silloin, kun olin itse 10-vuotias. Olisin rakastanut sitä ehdoitta.

 

Potter onnistui siis lyömään yhden sukupolven läpi aika täydellisesti. Jos nyt ihan joka poika ja tyttö ei sitä lukenut, niin ainakin katsoi elokuvan tai muuten oli perillä siitä, mistä puhuttiin. Väittäisin, että omalla sukupolvellani (olen syntynyt siis 1981) ei ole mitään vastaavaa koko porukkaa yhdistävää lukukokemusta.

 

Olen kuitenkin tehnyt erittäin pienimuotoista empiiristä ja todella epätieteellistä kirjatutkimusta vakoilemalla kavereideni kirjahyllyjä. Painotankin siis, että saamani tulokset ovat mitä suurimmassa määrin riippuvaisia kaveripiirini homogeenisyydestä ja siitä, että joukkoon kuuluu paljon naispuolisia ihmisiä, joiden vanhemmat ovat ostaneet heille kirjoja lahjaksi. Julkistan siis tulokset pilke silmäkulmassa.

 

Sukupolveni kirjahyllystä löytyvät ainakin seuraavat teokset:

 

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta (Minulla on kolmen kirjan yhteispainos, joka on ilmestynyt vuonna 1990 eli minun kannaltani varsin otolliseen aikaan, olen saanut sen lahjaksi isältäni.)

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Jostein Gaarder: Sofian maailma (Olen saanut teoksen joululahjaksi äidiltäni kirjan ilmestymisvuonna 1994, kuten varmasti moni, moni muukin…)

Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun (Tämän kirjan löytyminen hyllyistä saattaa kertoa enemmän kavereideni vanhemmista kuin kavereista itsestään.)

Jokin Jani Saxellin kirja.

 

Lisäksi hyllystä löytyy toki klassikkoja, luultavasti joku Charles Dickensin kirja, jokin Jules Verneltä, Muumeja, Astrid Lindgrenin teoksia, fantasiaa harrastavilta David Eddingsiä, Roald Dahlin lastenkirjoja ja niin edelleen. Näissä ei kuitenkaan ole samanlaista sukupolvikirjojen tunnelmaa.

 

Lisäyksiä, vastaväitteitä, omia sukupolvikirjoja?

 

P.S. Kirjastosta muuten lainattiin usein Salapoliisin käsikirja, ja pimeinä iltoina säikyteltiin toisia ja etenkin itseä lukemalla Noidan käsikirjaa

Mainokset