Olin viime viikolla Sadun päivän kunniaksi kouluvierailulla. Tempauksen järjesti Suomen Nuorisokirjailijat, ja muuallakin Suomessa oli kouluissa vastaavia kyläilijöitä. Vierailu oli erilainen sikäli, että Juniori oli mukana. Tämä siksi, että hoitajan järjestäminen näin pienelle on hankalaa, ja toisaalta koulussa oli tuttu opettaja, joka lupasi kaitsea. Siis matkaan!

Peitsari sijaitsee keskellä Mikkeliä, mutta silti mukavan pieni koulu. Ekalla tunnilla olivat ykkös-kakkoset ja toisella loput. Koska en ole kirjoittanut varsinaisesti alakouluikäisille vaan yläkoulu/lukiokamaa, pyysin luokkia tekemään ennakkoon kysymyksiä kirjailijalle kirjoittamisesta ja kirjailijan elämästä. Sainkin nipun hellyttäviä itse kirjoitettuja kysymyksiä, joista veikeimmät olivat oleellisia ja osuivat nappiin  Minulta kysyttiin mm. luenko omia kirjojani, pidänkö omista kirjoistani, mistä saan ideani, käytänkö samoja henkilöhahmoja jne. Yllättäen vaikein vastattava kysymys oli se, mitä muuta harrastan kuin kirjoittamista. Piti oikein miettiä, mitä harrastan, koska tuntuu että lähes kaikki tekemäni asiat liittyvät kirjoittamiseen. Mutta onhan noita harrastuksia sittenkin olemassa: sienestäminen, marjastaminen, elokuvat ja tv-sarjat ainakin.

Kun kysyin oppilaiden omia mielikirjoja, kaikki viittasivat vuoron perään ja kertoivat tykkäävänsä Aku Ankoista, tietokirjoista, Risto Räppääjästä, dinosauruskirjoista, hevoskirjoista ja milloin mistäkin. Koulussa selvästikin luettiin paljon.

Opettaja kertoi, että heidän kokemuksensa mukaan on tärkeää varata lapsille oppitunneilla aikaa lukea kirjaa. Kun teos aloitetaan tunnilla omassa rauhassa, monet lukevat sen kotonaan loppuun saakka. Lukudiplomi on osoittautunut käytännössä hyväksi lukemisen edistäjäksi. Toivottavasti myös kirjailijan kanssa jutteleminen antoi jonkinmoisen muistijäljen koululaisille. Ainakin yksi opettaja tarttui ajatukseen yhteiskirjoittamisesta, kun kerroin minun ja Eijan yhteistyöstä.

Millaisia keinoja itse käyttäisit lukuharrastuksen edistämiseksi?

Mainokset