You are currently browsing the monthly archive for marraskuu 2008.
Olemme eläneet keskellä kummallista, hieman absurdia kirjasyksyä. Kirjojen sisällöt eivät ole juuri tiedotusvälineitä hetkauttaneet, mutta ehdokkuudet ja ilman ehdokkuutta jääneet ovat vieneet sitäkin enemmän palstatilaa. Lasten- ja nuortenkirjallisuus harvoin aiheuttaa isoja myrskyjä kulttuuritoimitusten vesilaseissa.
Sitäkin suuremmalla syyllä meidän on syytä onnitella Finlandia Junior -voittajaa, pitkän linjan kirjailijaa, monipuolista tekijää Esko-Pekka Tiitistä. Onnea Esko-Pekalle ja Villapäät-romaanille!
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan ehdotus palkinnon eriyttämisestä on ehdottomasti pohtimisen väärti – ja enemmänkin. On mahdotonta vertailla keskenään lasten kuvakirjoja ja nuortenromaaneja. Alan ihmisille se on ollut selvää koko ajan.
Jokainen meistä varmaan löytää kaikista taidelajeista ainakin jotain, josta pitää. Minä nautin hyvästä kirjasta – jos tarina on hyvä, se antaa paljon anteeksi tekstin taidokkuudessa, ja toisaalta erittäin kauniisti kirjoitettu, mutta juoneltaan keskinkertainen kirja miellyttää myös. Upeinta jos nämä kaksi yhdistyvät, silloin voi jo puhua todella suuresta nautinnosta, Elämyksestä.
Visuaalisella puolella olen vähän moukka. Pidän pääasiassa vain ”perinteisen kauniista” asioista, en oikein osaa katsoa jonkin ulkoisesti rujon kuvataideteoksen syvempiä tasoja (juu, Kiasmassa olen usein ns. hoomoilasena). Valokuvataide aukeaa usein paremmin, mutta joskus sitäkin joutuu joku viisaampi minulle selittämään…
Elokuva sen sijaan yhdistää suht helposti ymmärrettävän tarinankerronnan ja kuvan. Kirjan tapaan elokuva voi olla pysähdyttävä tarinaltaan, ja silti hillitty ilmaisultaan (esim. Tunnit) – tai tarinaltaan perinteinen, jopa kliseinen, mutta tunneilmaisultaan vahva ja upea katsella (Moulin Rouge).
Mutta jos yksi ainoa pitäisi nimetä yli muiden, niin olen oman lajini luopio, ja äänestän musiikkia. Musiikista voi nauttia silmät kiinni, täydellisen rentona, tai metsässä kävellessä, tai ruuhkabussissa (jossa se peittää mukavasti kaikenlaisen möykän), tai autoa ajaessa, missä vaan. Ja varsinkin kirjoittaessa. Musiikki luo mielen kautta aivan omat ihmeelliset maailmansa, jotka ovat luultavasti jokaiselle kuulijalle aivan omanlaisensa. Musiikki voi antaa voiman tunnetta, silloin kun sielu sitä tarvitsee, tai se voi rauhoittaa ja tyynnyttää. Musiikki on ainoa taiteenlaji, jonka parissa olen todella tuntenut, kuinka selkään kasvaa siivet.
Mikä on sinun mieluisin taidemuotosi?
Suomen Nuorisokirjailijat ry jakaa kahta kirjallisuuspalkintoa. Topelius-palkinto on maamme vanhin lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto, joka perustettiin jo vuonna 1946. Nykyisin se jaetaan nuortenkirjalle. Arvid Lydecken -palkinto on perinteinen lastenkirjapalkinto, jota on jaettu 1960-luvulta lähtien. Se myönnetään vuosittain korkeatasoisesta lastenkirjasta. Molempia palkintoja tukee Kopiosto.
Tämän vuoden Topelius-palkintoehdokkaita ovat seuraavat nuortenkirjat:
Karpio, Markku. Myrskyvaroitus. (Otava)
Lempinen, Marja-Leena: Punainen lumme. (WSOY)
Luther, Annika: Brev till världens ände. (Söderströms) / Kirje maailman ääriin. (Teos)
Mikkanen, Raili: Pähkinäpuinen lipas. (Tammi)
Tiitinen, Esko-Pekka: Villapäät. (Tammi)
Arvid Lydecken -palkintoehdokkaiksi on valittu seuraavat lastenkirjat:
Kallioniemi, Tuula: Salapoliisi Konsta. (Otava)
Kaskela, Markku: Puistolan vihreät kunnaat. (Tammi)
Krohn, Leena: Kotini on Rioraa. (Teos)
Romppainen, Katariina: Rokkisokki. (Otava )
Tapola, Katri: Maunon kaupunki. Kuvitus Kristiina Louhi. (Tammi)
Onnea ehdokkaille! 🙂
Hyviä kirjoja ei ikinä tule kehuttua liikaa. Tässä listaa kirjoista, joista olen tänä syksynä pitänyt (kanssabloggaajat jätin tällä kertaa listan ulkopuolelle, ettei tule ihan selkääntaputtelutunnelma…). Jatkakaa kommentteihin muilla hyviksi havaituilla kirjoilla.
Hannu Hirvonen: Vikke Saapasrenki (Tammi)
Historiallisen romaanin ja sadun välimuoto, joka on ehkä vähän hämäävästi piilotettu Vihreä Varis -sarjaan, sillä kirja on pikemminkin nuorille ja aikuisille kuin lapsille.
Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu (Tammi)
Varsinkin visuaaliselta ilmeeltään herkullinen ja oivaltava kuvakirja.
Annika Luther: Kirje maan ääriin (Teos & Söderströms)
Finlandi Junior -ehdokkaanakin oleva romaani kahden pojan välisestä ystävyydestä, joka on päättyä petokseen.
Markus Majaluoma: Suu auki, Hulda, Pottusammakko tulee! (WSOY)
Kuvakirja siitä, kuinka rankkaa hommaa syöminen voi lapsille olla. Ja heidän vanhemmilleen. Ystäväpiirini vauvoja seuranneena tunnistan tilanteet hyvin.
Timo Parvela: Ella ja Äf Yksi (Tammi)
Ella-sarjan kirjoista yksi hauskimmista. Aikuista naurattaa, kun opettaja huutaa taistelutilanteessa: ”Tulkaa hakemaan makaronilaatikkoa! Tulkaa hakemaan makaronilaatikkonne päälle ketsuppia!”
Sari Peltoniemi: Soita minulle, Kukka Kaalinen (Tammi)
Kukka Kaalisen maailmassa mikään ei ole tavatonta eikä tavallinen koskaan tylsää. Kirjassa luotetaan musiikin mahtiin ja kaikkien ihmisten oikeuteen olla omalla tavallaan musikaalisia.
Grafomania onnittelee loistavia Finlandia Junior -ehdokkaita!
Ylen sivuilta lainattua:
Ehdokkaina ovat Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Vesta-Linnéas svartaste tanke (Vesta-Linnea mieli mustana), Tuula Kallioniemen Karoliina ja noidutut tossut, Marja-Leena Lempisen Punainen Lumme, Annika Lutherin Brev till världens ände (Kirje maan ääriin), Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Yökyöpelit sekä Esko-Pekka Tiitisen Villapäät.
Ehdokkaista olen ehtinyt lukea vasta Tuula Kallioniemen hurmaavan Karoliina-kirjan. Eskari-ikäisestä Karoliinasta kertova lastenkirja aloittaa kutkuttavan sarjan. Kallioniemen huumori on jälleen kerran elementissään, ja aikuislukijakin huomaa kikattelevansa. Mainiosta kuvituksesta plussaa!
Viikonloppuna luin Marja-Leena Lempisen Punaisen lumpeen, joka on riipaiseva ja koskettava kuvaus 16-vuotiaan Ellan suuresta salaisuudesta.14-vuotiaana Ellalle tapahtui jotakin, jonka ympärille hän on rakentanut suojamuurin. Lempinen kuvaa taitavasti ja herkästi nuoren mielen sairastumista. Sarjassamme erittäin tärkeitä kirjoja.
Seuraavana lukulistallani on Esko-Pekka Tiitisen Villapäät.
Suuri osa meistä suomalaisista on siinä etuoikeutetussa asemassa, että meillä on aineellisesti kaikkea. Jouluisin tämä korostuu, kun perhettä on väenvängällä lahjottava erilaisin tavaroin, vaikkei kukaan meistä oikeasti tarvitse mitään. Esitänkin nyt blogimme lukijoille sekä grafomaanikoille ekologisen haasteen:
Kirjoita joululahja!
Uskallan paljastaa, että olen kirjoittamassa rakkaille kummipojilleni lahjaksi lastenkirjaa. Kirja on mittatilaustyö pojille, enkä edes aio tarjota sitä kustantajalle. Vanhemmilleni aion kirjoittaa perinpohjaisen matkapäiväkirjan tämän vuoden reissuistani. Elämäni tärkeimmälle ihmiselle aion kirjoittaa kirjeen. Ystävistä en voi puhua, sillä he taitavat lukea tätä blogia… 🙂
Ei sen tarvitse suurta kaunokirjallisuutta olla. Ajatus on tärkein. Tai oikeastaan aika. Että antaa läheiselleen edes pienen hetken elämästään, käyttää aikaa läheisen ajattelemiseen, eikä käy kipaisemassa suklaarasiaa ostarilta työkiireiden keskellä.
Kirjoita runo, aforismi, katkelma päiväkirjaa, novelli, tarina, juttu… ihan mitä vain mieleesi juolahtaa.
Grafomania 
Uusimmat kommentit