Jokainen meistä varmaan löytää kaikista taidelajeista ainakin jotain, josta pitää. Minä nautin hyvästä kirjasta – jos tarina on hyvä, se antaa paljon anteeksi tekstin taidokkuudessa, ja toisaalta erittäin kauniisti kirjoitettu, mutta juoneltaan keskinkertainen kirja miellyttää myös. Upeinta jos nämä kaksi yhdistyvät, silloin voi jo puhua todella suuresta nautinnosta, Elämyksestä.
Visuaalisella puolella olen vähän moukka. Pidän pääasiassa vain ”perinteisen kauniista” asioista, en oikein osaa katsoa jonkin ulkoisesti rujon kuvataideteoksen syvempiä tasoja (juu, Kiasmassa olen usein ns. hoomoilasena). Valokuvataide aukeaa usein paremmin, mutta joskus sitäkin joutuu joku viisaampi minulle selittämään…
Elokuva sen sijaan yhdistää suht helposti ymmärrettävän tarinankerronnan ja kuvan. Kirjan tapaan elokuva voi olla pysähdyttävä tarinaltaan, ja silti hillitty ilmaisultaan (esim. Tunnit) – tai tarinaltaan perinteinen, jopa kliseinen, mutta tunneilmaisultaan vahva ja upea katsella (Moulin Rouge).
Mutta jos yksi ainoa pitäisi nimetä yli muiden, niin olen oman lajini luopio, ja äänestän musiikkia. Musiikista voi nauttia silmät kiinni, täydellisen rentona, tai metsässä kävellessä, tai ruuhkabussissa (jossa se peittää mukavasti kaikenlaisen möykän), tai autoa ajaessa, missä vaan. Ja varsinkin kirjoittaessa. Musiikki luo mielen kautta aivan omat ihmeelliset maailmansa, jotka ovat luultavasti jokaiselle kuulijalle aivan omanlaisensa. Musiikki voi antaa voiman tunnetta, silloin kun sielu sitä tarvitsee, tai se voi rauhoittaa ja tyynnyttää. Musiikki on ainoa taiteenlaji, jonka parissa olen todella tuntenut, kuinka selkään kasvaa siivet.
Mikä on sinun mieluisin taidemuotosi?
13 kommenttia
Comments feed for this article
marraskuu 20, 2008 klo 9:49 am
tepa
Elokuvat. Ehdottomasti elokuvat. Saatan käydä monta kertaa viikossa elokuvateatterissa, vietän pitkiä viikonloppuja kotona valkokankaan edessä, haalin löytöjä Anttilan dvd-alekorista… Saatan katsoa saman elokuvan monta kertaa. JA elokuvat ruokkivat myös omaa kirjoittamistani.
Kirjat tietysti myös. Mutta niihin suhtautuminen on väsyttävän ammatillista. Minulla on iso pino arvosteltavia kirjoja. En aina pysty lepäämään lukiessani, vaan analysoin, vertaan ja pohdin – ja stressaannun.
Tätä nykyä myös kuvataide. Mutta oman romaanin varjolla. Seuraavan kirjani päähenkilö on kuvataiteilija, minkä takia olen itsekin ostanut pensselin ja alkanut maalata (=ei, en osaa) – ja lukea taidehistoriaa uusin silmin.
marraskuu 20, 2008 klo 12:41 pm
Mila
Läheisin taidemuoto minulle on sanojen jälkeen varmaan kuvataide. Olen harrastanut sitä pitkään, tosin nyt harrastus on vähän katkolla elämäntilanteen vuoksi. (Odotan, että päästään esikoistytön tai ehkä joskus jopa kummankin tytön kanssa jollekin taidekurssille yhdessä, esikoinen taiteilee omassa kerhossaan jo nyt. Parhaita lapsuusmuistojani ainakin omalta kohdaltani on, kun äiskä lähti mun kanssani kansalaisopiston öljyvärikurssille, kun olin lapsi. )
Toinen tärkeä taidelaji on tanssi, etenkin klassinen baletti. Sen mukana tulee myös kosketus musiikkiin. Ja musiikki tietenkin on mahtavaa ja upeaa ja hienoa ja tunteita koskettavaa. 🙂
marraskuu 23, 2008 klo 6:15 pm
Salla
Ensisijaisesti kirjallisuus. Se on kuitenkin taiteenlajeista se, jota koen ymmärtäväni parhaiten ja josta saan eniten ajatuksia ja elämyksiä – ja virikkeitä omaan kirjoittamiseeni.
Kuvataiteesta pidän myös ja näpertelen itsekin joskus jotain kuvataidehenkisiä juttuja.
Sarjakuvat kiehtovat ja vavahduttavat kirjallisuuden jälkeen ehkä eniten. En voi väittää olevani alan harrastaja, koska nykyään tulee liian vähän seurattua uusia sarjakuvia, mutta joskus olen lukenut Tampereen pääkirjaston aikuisten sarjakuvahyllyn käytännössä läpi. Myös muut kuin suomenkieliset. Silloin tajuntaa myllersi varsinkin Art Spiegelmanin Maus.
marraskuu 24, 2008 klo 10:55 am
Karo Hämäläinen
1. Kirjallisuus, ja kirjallisuudessa proosa. Proosassa olen kotonani, sukeltelen sujuvasti erilaisten teosten välillä, koen elämyksiä (joskin niitä kokee aina vain harvemmin).
2. Teatteri. Käyn teatterissa varsin harvoin siihen nähden, että näytelmät antavat aina myös virikkeitä omalle (proosan) kirjoittamiselleni, enemmän kuin kirjojen lukeminen. Lisäksi luen draamaa teksteinä, aiemmin enemmän, nykyisin vähemmän.
3. Musiikki. Makuni on rajallinen: Juice Leskinen.
marraskuu 24, 2008 klo 11:47 am
kirsti k
1. Nykytanssi/klassinen baletti.
Ei alleviivaa, jättää aukkoja, kutkuttaa mielikuvitusta, kiihdyttää tajuntaa.
2. Runous.
Samat perustelut.
marraskuu 25, 2008 klo 11:04 am
Sari P
Kirsti on hämy.
1. Kirjallisuus, sanojen taide. Erityisesti proosa. Kielen ja tarinan liitto, jonka voi solmia kauniisti niin lukuisin tavoin. (Pahus, alan kuulostaa itsekin hämyltä.)
2. Kuvat, elävät ja pysäytetyt. Kerään niitä ahneesti ja mieluiten omistaisin kaikki hienoimmat muuallakin kuin muistissani.
marraskuu 27, 2008 klo 12:18 pm
Nimetön
1. Kirjallisuus. Lähinnä proosa, miksei runouskin. Tää on tietty persoonallisuuskysymys, mutta tykkään kaikesta ”lapsellisesta” ja maanläheisestä, samalla oudoista ilmaisuista. Iloa ja huumoriakin siinä pitää olla, mieluummin syvän ja vakavan pinnalla.
2. Musiikki. Mullakin on melko rajallinen maku: vanha blues, 60-luvun upeat ja oivaltavat rockbiisit. Tärkein vaatimus, että biisit ovat uskottavia. En esimerkiksi tykkää yhtään siitä, että rosoista musaa esittävät jotkut siloposkiset tyypit, joiden ei voi edes kuvitella kokeneen niitä juttuja joista he laulavat.
3. Rakennustaide. Vanhat ja mystiset pytingit sekä maaseudulla että kaupungeissa. Ehkä ”-taide” on tässä vähän prameileva peräliite. No joo, rakennukset herättävät kuvittelemaan, millaista elämää noissa rakennuksissa on joskus eletty.
marraskuu 27, 2008 klo 5:18 pm
anuh
Toistaiseksi näytän olevan ainoa, jolla musiikki on ykkösenä 🙂
Voiko peli olla taidetta? Ainakin niissä on visuaalisuutta, tunnelmallista äänimaailmaa, musiikkia ja yleensä jonkinmoinen tarinakin.
Jos saisin ottaa yhden ainoan teoksen autiolle saarelle, tällä hetkellä saattaisin valita Bubble Bobble -klassikkopelin. En näköjään kyllästy siihen vuosienkaan pelaamisella 😉
marraskuu 27, 2008 klo 6:10 pm
tepa
Voi nostalgiaa, Anu! Myös minä olen ollut Bubble Bobblen himopelaaja – mutta siitä on jo aikaa! :0) Ehkä meidän pitäisi pelata joskus kimpassa? Oi aikoja, oi tapoja…
marraskuu 27, 2008 klo 7:23 pm
anuh
Mikä jottei! Me pelattiin mökillä yksi sateinen kesäloma Bubble Bobblea miehen kanssa läppärillä kaksinpelinä 🙂 (Luettiin toki myös kirjoja – ja kuunneltiin musiikkia! 😉 )
Nyt kun talossa ei ole enää pc:tä, ilahduin kovasti kun alkuperäisen Bubble Bobblen sai Wii-storesta. Ja vieläpä todella edullisesti 😀
marraskuu 27, 2008 klo 8:16 pm
tepa
”Luettiin toki myös kirjoja – ja kuunneltiin musiikkia! 😉 ”
Niinpä tietysti! (as if)
Minä pelasin Bubblea skidinä aina isosiskon kanssa. Voi sitä riemua, kun päästiin sadanteen (?) kenttään.
marraskuu 29, 2008 klo 10:52 pm
erikeeper
Osui silmiin tuo Karo Hämäläisen mainitsema Juice Leskinen. Muutaman kerran vuodessa heitän hyvät luurit korvalle ja uppoan Juice Leskisen sanoituksiin ja säveliin.
Musiikki on jotenkin helpommin lähestyttävissä kuin esim kirjat. Kirjoihin on syvennyttävä. On oltava rauha jotta niistä saisi kaiken irti.
Musiikki on myös hyvin terapeuttista. Ehkä kirjallisuuskin on. Ainakin jos itse kirjoittaa.
Mutta minun vastaukseni on musiikki.
marraskuu 30, 2008 klo 12:47 pm
anuh
”Musiikki on jotenkin helpommin lähestyttävissä kuin esim kirjat. Kirjoihin on syvennyttävä. On oltava rauha jotta niistä saisi kaiken irti.”
Mun täytyy syventyä, jos haluan musiikistakin kaiken irti 🙂 Parasta on lojua sohvalla silmät kiinni kuuntelemassa, ja liikenteessä mulla on iPodit niin kovalla, että ne peittää ulkopuolelta tulevat äänet.
En myöskään harrasta ”äänitapetin” käyttöä, vaan mietin aina tarkasti, mikä ja millainen musiikki sopii sen hetkiseen tunnetilaan. Kuuntelen musiikkia usein kirjoittaessa (silloin yleensä kuulokkeista), jolloin tietysti keskityn sekä musiikkiin että tekstiin – musiikki on ainoa, johon pystyn keskittymään kirjoittamisen aikana. Jos mulle puhutaan kun kirjoitan, unohdan 0,5 sekunnin päästä mitä on sanottu, vaikka saatan vastatakin ”Joo joo”.
Ja jos mies sattuu laittamaan soimaan jotain mitä en halua kuunnella juuri nyt, käyn vihjailevasti viemässä hänelle kuulokkeet 😉 Mulle saattaa tulla myös fyysisesti huono olo, jos joudun kuuntelemaan epämiellyttävää musiikkia.
(Juuri nyt soi Nobuo Uematsu – aaahhhh…)