Jokainen meistä varmaan löytää kaikista taidelajeista ainakin jotain, josta pitää. Minä nautin hyvästä kirjasta – jos tarina on hyvä, se antaa paljon anteeksi tekstin taidokkuudessa, ja toisaalta erittäin kauniisti kirjoitettu, mutta juoneltaan keskinkertainen kirja miellyttää myös. Upeinta jos nämä kaksi yhdistyvät, silloin voi jo puhua todella suuresta nautinnosta, Elämyksestä.

Visuaalisella puolella olen vähän moukka. Pidän pääasiassa vain ”perinteisen kauniista” asioista, en oikein osaa katsoa jonkin ulkoisesti rujon kuvataideteoksen syvempiä tasoja (juu, Kiasmassa olen usein ns. hoomoilasena). Valokuvataide aukeaa usein paremmin, mutta joskus sitäkin joutuu joku viisaampi minulle selittämään…

Elokuva sen sijaan yhdistää suht helposti ymmärrettävän tarinankerronnan ja kuvan. Kirjan tapaan elokuva voi olla pysähdyttävä tarinaltaan, ja silti hillitty ilmaisultaan (esim. Tunnit) – tai tarinaltaan perinteinen, jopa kliseinen, mutta tunneilmaisultaan vahva ja upea katsella (Moulin Rouge).

Mutta jos yksi ainoa pitäisi nimetä yli muiden, niin olen oman lajini luopio, ja äänestän musiikkia. Musiikista voi nauttia silmät kiinni, täydellisen rentona, tai metsässä kävellessä, tai ruuhkabussissa (jossa se peittää mukavasti kaikenlaisen möykän), tai autoa ajaessa, missä vaan. Ja varsinkin kirjoittaessa. Musiikki luo mielen kautta aivan omat ihmeelliset maailmansa, jotka ovat luultavasti jokaiselle kuulijalle aivan omanlaisensa. Musiikki voi antaa voiman tunnetta, silloin kun sielu sitä tarvitsee, tai se voi rauhoittaa ja tyynnyttää. Musiikki on ainoa taiteenlaji, jonka parissa olen todella tuntenut, kuinka selkään kasvaa siivet.

Mikä on sinun mieluisin taidemuotosi?

Advertisements