Jo aiemmin kirjoitin tänä vuonna lukemistani hyvistä lasten- ja nuortenkirjoista. Vuosi ei ole vielä aivan lopussa, mutta tässä kuitenkin listani vuoden 2008 mieleenpainuneimmista lukukokemuksistani.

Steven Bach: Leni Riefenstahl. (Suom. Jaana Iso-Markku). Otava 2008.

Perusteellinen, kiinnostava ja todella perehtynyt elämäkerta elokuvantekijästä, joka teki vaikuttavimmat elokuvansa natsien propagandakäyttöön.

Neal Gabler: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni. (Suom. Tero Valkonen). WSOY 2008.

Toinen erittäin perusteellinen elämäkerta. Kun pienenä halusin animaattoriksi, Walt Disney oli suuri idolini.  Elämäkerta näyttää suurmiehen monet keskenään ristiriitaiset puolet.

Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin. Otava 2008.

Vaivihkaa suureksi rakentuva kertomus, jonka luettuani olin ensin lievästi pettynyt. Pettymykseni analysointi kuitenkin paljasti minulle lisää romaanin hienoudesta.

Emma Juslin: Frida ja Frida. (Suom. Jaana Nikula). Teos 2008.

Sympaattinen romaani kahdesta sisaruksesta, joiden on molempien löydettävä rohkeus omalla tavallaan.

Riku Korhonen: Lääkäriromaani. Sammakko 2008.

Korhonen on kyennyt rakentamaan keskenään hyvin erilaisista elementeistä kokonaisuuden, joka on sen verran kiehtova, että tekisi mieli lukea kirja uudestaan nyt, kun ensilukemisesta on kulunut puoli vuotta.

Manu Larcenet: Pieniä voittoja 3 – Millä on väliä. (Suom. Heikki Kaukoranta). WSOy 2008.

Hieno sarjakuva isän ja pojan välisestä vaikeasta suhteesta, kuolemasta ja syyllisyydestä. 

Katri Lipson: Kosmonautti. Tammi 2008.

Tätä romaania lukiessani ajattelin monesti, ettei siinä ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

Sofi Oksanen: Puhdistus. WSOY 2008.

Hätkähdyttävä teos, joka lohduttomuudessaankin on jollain lailla puhdistava.

Juha Seppälä: Paholaisen haarukka. WSOY 2008.

Romaani ei ehkä ole Seppälän paras, mutta ajoittain kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaa sekä ihailusta kirjailijan taitoa kohtaan että ajankuvan synkkyyden tähden. Joulun aikana tarkoitukseni olisi lukea myös Routavuosi.

Listani sisältää näköjään vain tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Se johtuu pitkälti siitä, etten ole ehtinyt lukea vanhempaa kirjallisuutta. Ostin kuitenkin vihdoin omakseni Art Spiegelmanin Maus-sarjakuvan, ja se on tullut luettua taas ties monennenko kerran. Aina se on yhtä vaikuttava.

Mainokset