Sähköpostiin saapuvista kirjaesitelmäkysymyksistä päätellen kouluissa ahkeroidaan parhaillaan erilaisten portfolioiden kimpussa. Suurin osa minulle tulevista lukijakirjeistä on 14-17-vuotiaiden tyttöjen kirjoittamia. Koulukeikkojen jälkeen uskaltautuvat myös alakoululaiset tarttumaan näppäimistöön – myös pojat. Olen saanut kymmeniä ”Alatko mun meilikamuksi?” -viestejä alakoululaisilta, ja niin lystiä kuin se voisi ollakin, valitettavasti on pitänyt vastata tylsän aikuismaisella ”En ehdi” -viestillä. 🙂

Lukijakirjeet ovat valtavan tärkeitä, pieniä helmiä. Pidän kunnia-asianani vastata jokaiseen viestiin. Miksi muuten tehdä tätä työtä? Muistan itsekin, miten tärkeää ja jännittävää oli teini-ikäisenä saada kontakti kirjailijaan.

Kirjeiden sisällöt ovat aika erilaisia. Tulee spontaania lukijapalautetta: ”Itkin / nauroin lukiessani kirjaa…” Tulee ammattiin liittyviä kysymyksiä: miten tullaan kirjailijaksi / toimittajaksi? Tulee omakohtaisia tarinoita, jotka saavat kyyneleen sekä lähettäjän että vastaanottajan silmäkulmaan. Tulee kirjan rakenteeseen liittyviä kysymyksiä: ”Miksi käytit avointa loppua?” Tulee kouluvierailuun liittyvää palautetta.

Kirjailijoiden keskuudessa on jo suoranainen vitsi, että nuoret lähettävät viestejä: ”Teen susta kirjaesitelmän. Kerro kaikki itsestäsi heti paikalla. Esitelmä on huomenaamuna.”

Onneksi tämä lienee urbaanilegendaa (???). Olen saanut vain yhden viestin tätä lajia.

Millaisia viestejä teille tulee?

Mainokset