Sähköpostiin saapuvista kirjaesitelmäkysymyksistä päätellen kouluissa ahkeroidaan parhaillaan erilaisten portfolioiden kimpussa. Suurin osa minulle tulevista lukijakirjeistä on 14-17-vuotiaiden tyttöjen kirjoittamia. Koulukeikkojen jälkeen uskaltautuvat myös alakoululaiset tarttumaan näppäimistöön – myös pojat. Olen saanut kymmeniä ”Alatko mun meilikamuksi?” -viestejä alakoululaisilta, ja niin lystiä kuin se voisi ollakin, valitettavasti on pitänyt vastata tylsän aikuismaisella ”En ehdi” -viestillä. 🙂
Lukijakirjeet ovat valtavan tärkeitä, pieniä helmiä. Pidän kunnia-asianani vastata jokaiseen viestiin. Miksi muuten tehdä tätä työtä? Muistan itsekin, miten tärkeää ja jännittävää oli teini-ikäisenä saada kontakti kirjailijaan.
Kirjeiden sisällöt ovat aika erilaisia. Tulee spontaania lukijapalautetta: ”Itkin / nauroin lukiessani kirjaa…” Tulee ammattiin liittyviä kysymyksiä: miten tullaan kirjailijaksi / toimittajaksi? Tulee omakohtaisia tarinoita, jotka saavat kyyneleen sekä lähettäjän että vastaanottajan silmäkulmaan. Tulee kirjan rakenteeseen liittyviä kysymyksiä: ”Miksi käytit avointa loppua?” Tulee kouluvierailuun liittyvää palautetta.
Kirjailijoiden keskuudessa on jo suoranainen vitsi, että nuoret lähettävät viestejä: ”Teen susta kirjaesitelmän. Kerro kaikki itsestäsi heti paikalla. Esitelmä on huomenaamuna.”
Onneksi tämä lienee urbaanilegendaa (???). Olen saanut vain yhden viestin tätä lajia.
Millaisia viestejä teille tulee?
5 kommenttia
Comments feed for this article
tammikuu 26, 2009 klo 11:07 am
Salla
Jep, kirjailijaesitelmiä tuntuu olevan työn alla. Itsekin vastailen toki kaikkien esitelmäntekijöiden kysymyksiin. Olen jopa tehnyt itselleni tekstitiedoston, jossa minulla on valmiita vastauksia yleisimpiin kysymyksiin. Lapsuuteni ja nuoruuteni tai ensimmäisen kirjan julkaisuvaiheet kun eivät muutu.
Aktiiviseksi meilikaveriksi lukijoiden kanssa ei tosiaan ehdi ruveta. En olisi muuten itse lapsena tai nuorena voinut kuvitellakaan, että olisin pyytänyt jotakuta kirjailijaa kirjoittelemaan minun kanssani. Kirjailijathan olivat suuria ja kaukaisia ja aikuisia. Jokunen lapsuuden mielikuva on rikkoutunut, kun olen nyt sitten tavannut kirjailijoita kollegoina. Ei siis niin, että he olisivat tehneet mitään hölmöä. Kunhan ovat vain olleet ihan tavallisia ihmisiä.
tammikuu 26, 2009 klo 11:16 am
Anneli
Plääh! Kukaan ei koskaan kirjoita minulle!! Siis lapset tai nuoret. Aikuisilta on tullut meilejä, varsinkin nyt joulun jälkeen. Ilmeisesti moni on saanut romaanin joululahjaksi.
Mutta olisin ylen onnellinen, jos tulisi todistetuksi, että joku lapsi/nuori on oikeasti lukenut kirjani ja innostunut niin paljon, että ottaa yhteyttä.
Odotan sitä päivää!
tammikuu 26, 2009 klo 3:49 pm
tepa
Anneli, se päivä koittaa varmasti pian kevään uutukaisesi jälkeen! 🙂 (tai = uutukaistesi)
tammikuu 26, 2009 klo 10:31 pm
karpio
Heh, joo, kerran mulle tuli sunnuntai-iltana tekstari, jossa koulutyttö Lappeenrannasta kertoi tekevänsä esitelmää kouluun mun tuotannostani. Jutun piti olla valmis maanantaiaamuna, eikä hän ollut ehtinyt lukea yhtään kirjaani. Niinpä hän pyysi mua kertomaan tekstiviestitse ensinnäkin elämänhistoriani, toiseksi mun piti referoida omia kirjojani. Mua alkoi käydä tyttö sääliksi, ja niin me sitten tekstailimme pitkälle yöhön. En tiedä, saiko hän sitä esitelmää ikinä tehtyä.
Kirjoja ovat kommentoineet lähinnä tutut ja sukulaiset. Tie auki taivasta myöten -kirjan jälkeen keskustelin s-postitse mm. elämän tarkoituksesta ja siitä, tuntuuko yksinäisyys minun ikäisestäni vanhasta äijästä samalta kuin se tuntui 14-vuotiaana. Tällaisia kysymyksiä tulee niin harvoin, että vastailen niihin ihan mielelläni.
tammikuu 26, 2009 klo 10:48 pm
anuh
Joo, kevään esitelmiä varten on tullut jo meilejä 🙂 Jos kysymyksiä on muutama, vastaan kyllä niihin, mutta jos tulee 20-30 kysymyksen syväluotaava ”haastattelu”, laitan linkin nettisivulleni jossa on pieni- ja vapaamuotoinen bio. Sinne on laadittu asiaa juuri sen mukaan, mitä esitelmän tekijät useimmiten kyselevät.
Ilahduttavan usein kyselijät vaikuttavat ihan oikeasti lukeneen kirjojani, ja joskus kysellään todella syvällisiäkin kirjojeni teemoista, hahmoista yms. 🙂 Mutta joskus tietty tulee myös noita ”Hei, teen esitelmää kirjastasi XYZ, voisitko kertoa mitä juonessa tapahtuu ja kuvailla henkilöitä?”
Olen niin inha paskiainen että en ala valmista esitelmää laatimaan, vaan kehotan lukemaan edes kirjan takakannen 😉