Tässä Anneli Kannon näkemyksiä Tampereen kirjamessuista (allekirjoitan monet huomiot kyllä itsekin):

Tampereen kirjamessut olivat hauskemmat kuin viime vuonna. Järjestäjät olivat varmaan ottaneet opikseen ja nyt oli satsattu messujen ulkoasuun. Esiintymislavojen takana oli mukavia fondeja, yhdessä nurkassa lasten puuhapaikka ja muutoinkin tunnelma oli kotoisampi kuin 2008. Finlaysonin alueen fiilinkeihin ei Pirkkahallissa pääse, mutta suunta on oikea. Minua suuresti ilahdutti tämä näkymä: näyttelijä Ahti Jokinen lausuu Aamulehden runokilpailussa menestyneitä runoja päälavalla. Katsomo on aivan täynnä ja ihmisiä seisoo sivuilla ja käytävällä kuuntelemassa tapahtumaa. Runoudessa on voimaa.

Toiveita: lisää esiintyjiä! tapahtumia! sarjakuvan nurkkaa runsaammin! asumisen ja rakentamisen messut eivät luultavimmin ole paras mahdollinen kaveri kirjamessuille…

Kirjamessuja on tänä vuonna melkoisen runsaasti: paitsi perinteiden mukaan Turussa ja Helsingissä, myös Tampereella, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa ja Vaasassa (toivottavasti en muista Vaasaa väärin). Ensimmäinen ajatus on, että messuja on liikaa. Seuraava ajatus on, että paikallisuus voikin olla messujen voima. Suuret kustantajat eivät lähde joka messuille, mutta paikalliset kirjakaupat, pienkustantamot, yhdistykset ja laitokset varmaankin.

Tämä oli ensimmäinen kirjamessuesiintymiseni nuortenkirjailijan ominaisuudessa. Mukavaa oli. Itse asiassa kaikkein hauskin havainto oli, että katsomossa istuivat a) kaverit vasemmalla rivillä b) nuortenkirjailijat + kirjavinkkari oikealla rivillä. Nuortenkirjailijoiden + ao.kirjavinkarin letka näytti vaeltavan uskollisesti haastattelusta toiseen kuuntelemassa toisiaan. Hienoa solidaarisuutta. Se ilahdutti.

Advertisements