Terveiset Bremenistä ja terveiset halvalle Ryanairille!

Bremenin vanhan kaupungin torilla seisoo soma patsas, joka esittää Bremenin kaupunginsoittajia musisoimassa. Siis Grimmin sadun mukaisesti aasi, jonka päällä seisoo koira, jonka päällä seisoo kissa, jonka päällä seisoo kukko. Nämähän sitten musisoivat niin tehokkaasti, että rosvot karkasivat pakoon ja mökki jäi eläinten omaksi.

Omat satumuistot tulivat mieleen. Olin satujen suurkuluttaja ja luin niitä paljon ääneen pikkuveljelleni. Luimme hiukset pystyssä ikivanhoja Grimmin satukirjoja, joissa sadut olivat sensuroimattomina. Niissä irtopäät lentelivät, veri roiskui ja kidutusta harjoitettiin. Myöhemmin ihastuin Anni Swanin satuihin, joiden mystiikka puhutteli. Andersenin satuihin en koskaan oikein innostunut eikä Topelius sattunut käsiini. Myöhemmin olen miettinyt, että Grimmin saduissa kiehtoi niiden keskiaikainen maailma ja hierarkkinen yhteiskunta sekä hillitön väkivalta. Anni Swanin saduista – joista äskettäin on julkaistu Sirpa Kivilaakson väitöskirja Lumometsän syli – taas tulee läpi seksuaalisuuden pelko, joka varmaan puhutteli esimurrosikäistä, Andersen taas viestii ulkopuolisuutta, kuolemaa ja onnetonta rakkautta.

Mikä on sinun lempisatusi?

Tätä kysymällä täytyy varmasti paljastaa oma perversionsa. Vaikuttavin satu on ollut Grimmin satu Kataja, jossa äitipuoli näpsästi murhaa poikapuolensa ja keittää tästä kaalisoppaa perheelle.

Advertisements