Juttelimme eilen Annelin ja Terhin kanssa taustatyön tekemisestä. Väitin, ettei minulla ole tapana haastatella ihmisiä. Kotona mietittyäni asiaa huomasin, että olen kirjojani varten konsultoinut psykiatria, poliiseja, yleislääkäriä, rakennusinsinööriä, avioliittoneuvojaa, vartijaa, vanhempiani, veneilijää ja varmaan muitakin.

Yleensä luen kirjojani varten täsmätietoa. Tähän on monta syytä. Ensinnäkin olen malttamaton kirjoittamisen aloittamisen suhteen. Toiseksi lukutekniikkani on hyvin hidas, koska yritän pakkomielteisesti painaa hyviä ajatuksia mieleeni. Kolmas syy on se, että olen pääsääntöisesti kirjoittanut tarinoita, jotka sijoittuvat omaan aikaani ja tuttuihin paikkoihin. Viimeistä kirjaani varten luin suhteellisen paljon, koska se sijoittui osittain toiseen maailmansotaan. En ilmeisesti ole varsinaisesti tutkijaluonne. Nautin enemmän itse kirjoittamisesta.

Olen myös aika arka ottamaan yhteyttä vieraisiin ihmisiin. Mikä oikeus minulla on häiritä heidän työpäiväänsä tyhmillä kysymyksilläni?

Mitä tulee otsikkoon, niin se on vakio vastaus ystäviltäni, jotka käyvät oikeissa töissä.

Mainokset