Katselen pääsiäissunnuntaina ikkunasta ulos. Aurinko paistaa, harakat puuhaavat jotain hyvin keväistä ja orapihlaja-aidoista kuuluu sirkutus. Varpuset ovat palanneet.
Luonto on inspiroiva, entä taide? Mikä taiteenlaji tuntuu teistä läheiseltä ja antaa virikkeitä kirjoittamiselle?
Minulle kuvataide on loputon löytöjen ja innostuksen viidakko, etenkin vanha öljyvärimaalaus. Hollantilaiset ovat oikein rakkaita: isä ja poika Bruegel, Rembrandt van Rijn, van Dyck, van Gogh. Pidän niistä ehkä sen vuoksi, että maalauksissa on tarinoita ja draamaa. Ulkomaanmatkoilla kahlaan taidemuseoita hurmiotilassa.
Sen sijaan musiikki ei ole minulle ollenkaan läheistä. Pidän oopperoista ja konserteista, mutta en ollenkaan pysty kuuntelemaan musiikkia työskennellessäni. Keskittyminen hajoaa heti, rupean kuuntelemaan enkä kirjoita. Jotkut kuulemma kuuntelevat musiikkia kirjoittaessaan. Hm? Miten se vaikuttaa, kertokaa!
Teatteri on tietenkin rakasta myös, mutta koska kirjoitan teatterillekin, en pidä sitä sisartaiteena.
Elokuvia katson, mutta harvoin innoitun niistä samalla tavalla kuin maalaustaiteesta.
Mainokset
7 kommenttia
Comments feed for this article
huhtikuu 12, 2009 klo 2:44 pm
Terhi
Elokuvat. Ne ovat ehdottomasti juttuni. Katson yli sata vuodessa, hurmioidun elokuvalehdistä, haastatteluista, Oscar-gaalasta, ensi-illoista. Pidän elokuvista erityisesti, koska minun ei tarvitse olla kaikkein analyyttisimmilläni niitä katsoessani. En ole elokuvakriitikko toisin kuin kirja-. Voin vain keskittyä nauttimiseen.
Teatteri inspiroi. Viimeksi Tampereen Teatterin Cabaret-musikaali aukaisi erään tekstiini liittyvän kerronnallisen lukon. Kellariteatterin Särkynyt malja sai minut kaivamaan vanhan, pölyisen käsiksen esiin.
Musiikilla voi luoda tunnelmaa. Luon jokaiselle kirjalleni soittolistan, jota kuuntelen kirjoittaessani. Tietyt kappaleet palauttavat mieleen tiettyihin kohtauksiin liittyviä tunnelmia, jotka muuten saattaisi unohtaa. En muuten pidä läheskään kaikista kappaleista, joita romaanihenkilöni haluavat kuunnella, mutta mikäs minä olen heidän makuaan moittimaan.
Taide. Viimeksi Marita Liulian Choosing My Religion -näyttely vahvisti paria novelli-ideaani. Huomaan innostuvani erityisesti valokuvanäyttelyistä.
Jne jne jne. Tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomiin!
huhtikuu 13, 2009 klo 6:19 pm
Markku
Elokuvat ovat mullekin merkityksellisiä. Usein hyvää (lue: näkijäänsä jollakin hyvin henkilökohtaisella tavalla koskettavaa ja assosiaatioita herättävää) elokuvaa katsellessa saattaa käydä niin, että mieleen ei jääkään kokonaisuus, vaan jokin huima yksityiskohta, jonkun henkilöhahmon repliikki tai melkein huomaamaton ele.
Teatterissa käyn nykyään hävettävän harvoin. Nyt kun oikein ajattelemalla ajattelen asiaa, huomaan olevani sellainen elokuvan, teatterin, kirjallisuuden ja musiikin nauttija, että en pysty diggailemaan kovin monesta jutusta yhtä aikaa. Aikoinaan olin sitä mieltä, että kun olin nähnyt Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän viiteen kertaan, ei minun enää muita näytelmiä tarvitse nähdäkään; tästäkin jäi pohdittavaa koko loppuelämäni ajaksi.
Suomenkielistä musiikkia kuuntelen muuten mielelläni (no joo, lähinnä Kauko Röyhkää, vanhaa Juice Leskistä, CMX:ää, 500 kiloa lihaa, tämäkään lista ei ole pitkä), mutta kirjoittaessani en sitä voi kuunnella. Silloin käy hyvin esim. Tom Waitsin tuotanto. Tunnen biisien kummalliset tarinat melko hyvin, joten niitä ei tarvitse kuunnellessa enää ajatella. Ne soivat jotakin tiettyä fiilistä, jota yritän tavoitella työn alla olevassa tekstissä.
Kuvataidetta en ole vielä ymmärtänyt katsoa ”sillä silmällä”, ehkä tulevaisuudessa. Yritän tietoisesti välttää liian viriketulvan ahdistavaa vaikutusta. Usein pelkät havainnot arjesta riittävät.
huhtikuu 13, 2009 klo 10:02 pm
anuh
Musiikki 8) Jos olisi pakko valita yksi taidelaji ja hylätä muut, ei tarvitsisi edes miettiä. Musiikki antaa uskomattomia sisäisiä tunnelmia ja kuvia, se rentouttaa ja rauhoittaa tai antaa energiaa – kumpi sitten sattuukaan olemaan tarpeen – lisää luovuutta ja siitä voi nauttia täysin omassa rauhassaan, irtautua todellisesta maailmasta. Parasta! 🙂
Kirjoittaessa (ja aina muulloinkin) pitää kuitenkin olla tasan tarkkaan JUURI OIKEANLAISTA musiikkia, mikä tahansa rämpytys ei käy. Fiiliksestä riippuen voin tänään inhota jotain musiikkia ja huomenna rakastaa sitä. En osaa oikein selittää miksi musiikki ei kirjoittaessa häiritse vaan inspiroi, vaikka kaikki muut äänet ja häiriöt saavat mut raivon partaalle 🙄 Ehkä se menee jotenkin suoraan alitajuntaan, kun keskityn enemmän kirjoittamiseen kuin kuuntelemiseen? Tiedä tuota, mutta lähes aina kuuntelen musiikkia kun kirjoitan.
Kuvataide… Käytiin äskettäin katsomassa Ateneumin Kalevala-näyttely, ja olihan se hieno. Jotkut kuvat jopa koskettivat. Mutta jotenkin se ei vaan oikein aukea mulle. Luontokuvat on sitten taas ihan eri asia, niiden äärellä mä parhaimmillaan nyyhkin silkasta onnesta.
huhtikuu 15, 2009 klo 5:29 pm
kirsti k
Suosikkilajini on nykytanssi. Jaksan loputtomiin hurmioitua käsittämättömästä vääntelystä ja sinkoilusta. Kurinalaista klassista balettia aikoinaan harrastaneena minua inspiroi nykytanssin vapaus ja villeys. Toki balettikin kolahtaa edelleen.
Markun mainitsemaan Huomenna hän tulee -näytelmään minulla on yltiöpäinen rakkaussuhde, hullaanuin siihen tekstinä joskus 90-luvun alussa (kuului tenttivaatimuksiin). En ole vieläkään onnistunut näkemään sitä näyttämöllä, vain tv-versiona. Silti se on maailman paras näytelmä. Luulen, että lähes kaikissa teksteissäni on jotain vaikutteita siitä. Esim. viimeisessä Vilissä on kirjan puolivälissä Artun kirjoittama luku, jossa EI TAPAHDU MITÄÄN! (Olisin surkea kirjavinkkari: ”Jos haluat tietää, että mitään ei tapahdu, lue tämä kirja.”)
huhtikuu 18, 2009 klo 10:25 am
Anneli
Artun kirjoittama luku Vilin kirjassa oli järjettömän hauska! Nauroin ääneen.
Olin eilen – kuten useat grafomaanikko-kollegat – SNI:n kirjakorissa. Se vasta insipiroikin aivan hurjasti. Oikein rupesi sormia syyhyttämään kaikenlainen kirjoittaminen, kun maanmainiot kirjavinkkarit ja luennoitsijat esittelivät viime vuoden lasten- ja nuorten kirjasatoa.
Olisi kivaa kirjoittaa vampyyritarina. Olisi kivaa kirjoittaa scifiä. Pitäisi lukea Stephanie Meyeriä, ehdottomasti. Ja Miekkani tarina täytyy lukea. Olisi kiva tehdä lapsille tietokikrja. Olisi kiva tehdä lapsille toinenkin kuvakirja. Ai että Laura Ruohosen lorulliset runot ovat hauskoja, olisi kiva kirjoittaa lapsille runoja… Pitäisi liittyä SNI:iin.
Olen siis aivan hyperaktiivisessa, vastuuttomassa tilassa. Nyt jos joku ehdottaisi jotain projektia, sanoisin kaikkeen juu! juu! ilman muuta!
huhtikuu 18, 2009 klo 4:58 pm
Terhi
Anneli: Kiellän Sinua jyrkästi, mutta ystävällisesti ideoimasta liian monta ranskalaista viivaa kalenteriisi! 🙂 Tiedän muuten, missä suossa olet… (ehkä jo oletkin…)
Kirjakori oli taas huipputapahtuma, harmi, että itse jouduin poistumaan jo puolivälissä… Ehdin onneksi kuunnella tietoa viime vuoden kuvakirjoista (Ruotsin tarjonta vaikuttaa todella kiinnostavalta, kaipaisin samanlaista rohkeutta meillekin), huumorista lasten- ja nuortenkirjossa sekä nuortenromaanien yleisistä trendeistä vuonna -08.
Harvoin saa kuulla olevansa intertekstualisti. Kuulostaa vallan mukiinmenevältä.
huhtikuu 29, 2009 klo 7:13 pm
anuh
Täytyy vielä kommentoida tähän aiheeseen. Näköjään musiikki toimii toisinkin päin – jos soi jotain mistä en pidä tai mikä ei sovi fiilikseen, se suorastaan estää kirjoittamisen. Äsken taustalla soi mun ”kirjoituskokoelma” (siinä on kestosuosikkeja kuten Amon Tobinia, TDS-soundtrackia, Purple Motionia etc.) ja siihen väliin miekkonen halusi kuunnella jonkun tietyn biisin. Se ei kumminkaan sovi mun makuun ei sitten yhtään, niin siihen tyssäsi kirjoittaminenkin. Ei vaan pysty 😯 Yritän jatkaa kunhan toi biisi loppuu, tai sitten vedän kuulokkeet korville…