Olen kateellinen kaikille teille, joilla on oma yritys ja – miten ylellistä – oma kirjanpitäjä. Minulla ei toistaiseksi ole, ja tiedätte kyllä, mitä se tarkoittaa…
Mikä on friikun kevään kohokohta – vuoden odotetuin päivä?
Veroilmoituksen täyttäminen & siihen liittyvä kuittirumba tietenkin.
Olen saanut nauttia tästä aurinkoisesta kevätpäivästä neljän seinän sisällä palkkakuittien, tositteiden, junalippujen, kymmenien erilaisten lippulappujen ja laskimen seurassa. Viime vuonna minulla oli 24 eri toimeksiantajaa, mikä lisää kivasti byrokratian haastavuustasoa.
Mutta ähäkutti! Olen jo voiton puolelle. Julma lomake luuli olevansa ovelampi, mutta päihitin sen. En 6-0, mutta sinne päin…
Miten on sinun laitasi? Oletko niin onnekas, että sait kuoren postiin jo tällä viikolla, vai nyherrätkö papereiden parissa ensi viikolla?
14 kommenttia
Comments feed for this article
Touko 8, 2009 klo 7:08 pm
Karo Hämäläinen
Kah, kun viimeinen palautuspäivä oli jo eilen, eipä tarvitse enää ensi viikolla ihmetellä veroilmoituksen parissa.
Menot eivät ole yleensä läheskään niin hankalia kuin tulot. Siksi olen monen vuoden ajan laatinut itselleni Excel-taulukon, johon kirjaan kaikki erilaisista töistäni saamani suoritukset: bruttosumma, ennakonpidätys, nettosumma ja mahdolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Näiden jälkeen on sarake, johon kirjana suorituksen luonteen (palkkatulos, työkorvaus, käyttökorvaus). Se toimii myös hyvänä tuloseurantana, ja vuoden lopussa näkee helposti, kannattaako maksaa ennakon täydennysmaksua tammikuussa vai voiko odotella veronpalautuksia.
Nyttemmin olen ryhtynyt kirjaamaan laittamani laskut (laskutuspvm., saaja, bruttosumma, nettosumma ja eräpäivä) samaan tiedostoon eri kohtaan, joten se toimii yksinkertaisena reskontrana. Kun lasku maksetaan, tiedot siirtyvät toiseen kohtaan. Viime vuoden verotuksen tarkistaminen ja korjaaminen (yksi maksusuoritus ja siitä’ pidätetyt ennakot puuttuivat, kolmen suorituksen laatu oli väärin työ- kun olisi pitänyt olla käyttökorvaus) onnistui kohtuullisen kivuttomasti.
Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kerta myös kulujen excelöintiä: päivämäärä, kulun syy, euromäärä ja mihin työhön liittyi ja miten. Prosessi hakee vielä muotoaan, sillä vanhan tavan mukaisesti tyhjennän silloin tällöin kuitit lompakosta sitä varten varattuun muovitaskuun. Pitäisi varmaan käydä muovitasku läpi aika ajoin ja samalla katsoa tililtä lähteneet suoritukset ja lyödä kaikki kulut kerralla taulukkolaskentaohjelman kulutiedostoon. Vuoden lopussa sitten vain ryhmittelisi kulut loogisiksi kokonaisuuksiksi.
Myös Open Officea voi käyttää.
Touko 9, 2009 klo 10:41 am
Sari
En ihan todella ymmärrä yhtään, mistä tässä puhutaan? Reskontra? Mikä korvaus? HÄ?
Ahdistavaa. Edustan näissä vero- ja muissa lomakejutuissa leppäkertun älykkyystasoa; suorituskyvyltään leppäkerttu onkin sitten tehokkaampi. En edes osaa ottaa neuvoja onkeeni, hermostun vain lisää.
Touko 9, 2009 klo 1:24 pm
Karo Hämäläinen
Ohoh, Sarin viesti olikin täällä keskellä.
Reskontra eli tässä tarkemmin sanottuna myyntireskontra on just toi, mitä tossa kuvasin: lähetettyjen laskujen lista, josta voi tsekata, onko joku ryökäle jättänyt laskun maksamatta.
Korvaukset ovatkin sitten mutkikkaampi juttu, ja juuri niiden takia olen alkanut pitää tarkkaa luetteloa saamistani suorituksista. Tyypillisesti kirjailijan tulot koostuvat palkoista, työkorvauksista ja käyttökorvauksista. Palkkoja tulee paitsi työsuhteista myös esimerkiksi henkilökohtaisista luottamustoimista tms. Rajanveto vaihtelee vähän maksajittain (esim. luentopalkkioiden rajanveto on hankalaa jopa verottajan ohjeiden perusteella). Palkasta maksetaan eläkemaksut sun muut sivukulut (siis etupäässä maksaja maksaa, saaja vajaat 5 %) ja samalla palkan saajalle kertyy eläkettä.
Työkorvaukset taas syntyvät satunnaisista töistä, joissa ei ole työsuhdetta ja joissa muut palkan edellytykset eivät täyty. Tyypillisesti kirjailijalle tällainen työ voi olla esimerkiksi kouluvierailu.
Käyttökorvaus on tekijänoikeuden luovutuksesta saatava korvaus. Kirjailijalle kirjojen tekijänoikeustulot, kolumnipalkkiot tms. ovat käyttökorvausta. Meille itse luoville käyttökorvaukset ovat progressiivisesti verotettavaa ansiotuloa, kun taas perintönä oikeudet saaneet maksavat niistä saaduista tuloista pääomatuloveroa.
Yllättävän usein toimeksiantajat ilmoittavat verottajalle väärän koodin niin, että käyttökorvaukset muuttuvatkin työkorvauksiksi. Viime vuonna niin oli menetellyt kolme toimeksiantajaani, joille olin selvästi ja yksiselitteisesti luovuttanut teoksen käyttöoikeuden. Kirjankustantajilla nämä menevät yleensä oikein, mutta suurillakin lehtitaloilla on yllättäviä ongelmia koodin näpyttelyssä.
Muistattehan muuten, että tulonhankkimisvähennys (nykyisin muistakseni 620 euroa) kohdistuu palkkatuloihin, eli sitä ei saa, jos on vain työ- ja käyttökorvauksia. Toisaalta jos on sekä palkkatuloja että työ- ja käyttökorvauksia ja kulut kohdistuvat juuri työ- ja käyttökorvauksiin, asia pitää eritellä selvästi, jotta kuluista ei ensin vähennetä 620 euron ”omavastuuta” – kulut kohdistetaan automaattisesti palkkatuloihin, jos asiasta ei erikseen huomauta. Minulla oli tässä systemaattinen virhe selvästä huomautuksesta huolimatta useiden vuosien ajalla.
Touko 9, 2009 klo 2:06 pm
Karo Hämäläinen
Eivätpäs muuten nuo koulukeikat näköjään olekaan yleensä tai ainakaan läheskään aina työkorvausta vaan ennemminkin palkkaa (eli tulkitaan kai henkilökohtaisen luennon kategoriaan) – piti oikein tarkistaa veroilmoituksen erittelyistä. Tai no, viime vuodelta näkyy olevan vastaavanlaisista tilaisuuksista maksettu toisaalla palkkana, toisaalla työkorvauksena – ja jotta homma menisi sopivan mutkikkaaksi, yhdestä työkorvauksesta on peritty eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.
Touko 9, 2009 klo 12:02 am
Usvazine
Mulla on käytössä netistä saatava ilmainen Tappio-kirjanpito-ohjelma. Synkkää! Sillä saa kaksinkertaisen kirjanpidon, josta saa helposti eriteltyä eri menoerät (pääkirja). Nykyään olen suoraan syöttänyt kuitit samankaltaisiin tileihin kuin mitä lomakkeessa 15 on, näin saan suoraan summaluvut sarakkeisiin.
Ongelmana on kuittien säilyttäminen, nytkin olin muutaman kuitin jo hukannut…
Touko 9, 2009 klo 7:37 am
Anneli
Minulla on firma ja kirjanpitäjä, mutta kyllä sekin tarkoittaa, että kuitit laitetaan visusti mappiin ja kiikutetaan tilitoimistoon.
Jää mullekin kuittirumbaa, koska firmani maksaa persoonalleni pientä vuokraa työhuoneesta ja saan vuosittain pitää kuittisulkeiset laskiessani, mikä olikaan vuokratun huoneen %-osuus vesilaskusta tai nuohouslaskusta tai sähkölaskusta. Mutta olen sillä kurin perverssi, että rakastan kuittien kanssa pelaamista. Se on niin mukavaa, kun se on niin tyhmää. Ei tarvitse aivojansa rasittaa.
Kuittien säilyttämiseen on muuten kaksi toimivaa metodia:
a) mappi
b) laatikko – se on ihan toimiva zydeemi, heittää kaikki verotukseen liittyvät kuitit yhteen ja samaan lootaan. Kyllä ne sieltä h-hetken tullen löytyvät.
Touko 9, 2009 klo 8:16 am
Terhi
Onnistun pitämään kuitteja tallessa, mutta olen liian laiska ottamaan niistä kopioita. Osa kun tuppaa haalistumaan ajan myötä…
Touko 9, 2009 klo 9:06 am
Anneli
Se on tosi viheliäistä. Ja tiedätkö mitä: mun on PAKKO ottaa joka lämpökopiokuitista valokopio, sillä verottaja ei hyväksy firman kirjanpitoon kuitteja, jotka haalistuvat näkymättömiksi.
Tosi kiva kopioida kaikenmaailman bensakuitteja ja kahvilakuitteja. Mutta mulla on kopiokone.
Touko 9, 2009 klo 11:24 am
anuh
Mä teen varmaan jotain väärin, kun se tuntuu niin helpolta (ja ei, en todellakaan ole näppärä kuittien ja numeroiden ja lomakkeiden kanssa) 😕
Mulle tulee freenä edelleen normaali veroehdotus, tsekkaan mitä on merkitty vuoden tuloksi ja erittelystä vilkaisen, että kaikki maksajat näkyvät siellä. Sitten plärään laskumapin taskulaskimen kanssa jotta täsmääkö kokonaissumma verottajan ilmoittamaan.
No okei, se on aika työläs vaihe kun teen kuiteista listat ja yhteenlaskut kulujen ilmoittamiseksi. Sitten vaan kulujen loppusummat ja työhuonevähennys lomakkeeseen ja lomake postiin.
Tänä vuonna tein savotan peräti samana päivänä, kun verottajan kuori kopsahti luukusta! 🙂 Tiesin että jos jätän se ”paremmalle ajalle”, niin sitten hikoilen sen kanssa viimeisenä lähetyspäivänä…
Touko 9, 2009 klo 2:23 pm
Sari
Karo osaa aika selkeästi selittää näitä juttuja. (Jos veroselitykset ovat vähänkin epäselviä, alan heti vapista ja kärsiä hengitysvaikeuksista. Kerran itkin, kun luin veroilmoituksen mukana tulevaa täyttöopasta.)
Karo, voisitko kirjoittaa vero-oppaan Keltanokka-sarjaan? Siinä voisi olla tosi isot kirjaimet, vähän sivuja ja rauhoittavaa kuvitusta. Eihän verotus voi olla niin monimutkainen asia kuin kuvittelen. Toisaalta se ei myöskään voi olla niin yksinkertainen, kuin suggeroin itseni uskomaan veroilmoitusta täyttäessäni.
Touko 9, 2009 klo 2:42 pm
Sari
Lisäys: tuli yhtäkkiä mieleen, että kaikki Grafomanian lukijat ja kävijät eivät ehkä tiedä, että minulla on joskus tapana vähän liioitella. Tämänkin ketjun viesteistä saattaa tulla sellainen vaikutelma, että ellen nyt suorastaan kärsi mielenterveysongelmista niin hermoromahdus ainakin häämöttää.
Akuuttia hätää ei kuitenkaan ole, vaikka veroilmoituksen tekeminen onkin ikävää.
Touko 9, 2009 klo 2:57 pm
anuh
”Karo, voisitko kirjoittaa vero-oppaan Keltanokka-sarjaan? Siinä voisi olla tosi isot kirjaimet, vähän sivuja ja rauhoittavaa kuvitusta.”
Tää olis loistoidea 😆
Multa menee varmaan hyödyllistä vähennettävää sun muuta etua hukkaan, kun teen ilmoituksen tolleen inspiraation vallassa. Joku vuosi täytyy palkata joku kirjanpitäjä vaikka pitämään mulle pikakurssin, miten se tehdään tulostehokkaasti (eli ns. kotiinpäin).
Touko 9, 2009 klo 3:27 pm
Salla
Palautettu on onneksi, kun viimeinen palautuspäivä oli tosiaan jo torstaina.
Ei siinä itku ole kaukana, kun yrittää saada tolkkua verottajan ohjeista. Parhaan kykynsä mukaan yrittää tehdä oikein, ja silti saattaa onnistua möhlimään. Jouduin suttaamaan ilmoitustani, kun olin pannut apurahat väärään kohtaan. Eihän niitä tietenkään kirjoiteta siihen kohtaan, johon verottajan mukaan merkitään apurahat. Yliluonnollisilla kyvyillä pitää kyetä käsittämään, että ”apurahat” ei tarkoita verottomia apurahoja (tai sitten pitää lukea Kirjailijaliiton ohjeet huolellisemmin).
Onneksi on hyvä auttaja kotona.
Touko 9, 2009 klo 6:48 pm
Terhi
Thanks, mates! Tiesin saavani vastakaikua tälle, intohimoa herättävälle aiheelle. 😉
Jokaisella pitäisi olla oma koti-Karo veroneuvojana. Kirjoita ihan totta se kirja! Kuten huomaat, lukijakuntaa piisaisi.