Onnittelut grafomaanikko Salla Simukalle Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinnosta! Ansaitusti palkittiin Sallan Takatalvi, jota muuten kehuttiin myös SNI:n Kirjakorissa tänä keväänä. Hyvä, Salla!

Palkinnoista ja apurahoista puheenollen, olenko erityinen kohtalon silmätikku vai tapahtuuko teille muille tällaista: jostain tulee ”ylimääräistä” rahaa, apurahalotto lätkähtää, tulee pieni palkinto tms. Lyhyttä hurrausta ja unelmia esim. parturista tai kävelykengistä.
Mitä tapahtuukaan seuraavaksi: koneet ja hampaat hajoavat, jokin käsittämätön lasku tipahtaa postilaatikkoon, lapset aiheuttavat jonkin ison rahanmenon.
Miksi näin tapahtuu? Aina!
Viime keväänä sain pienen palkinnon Tampereen kaupungilta (kiitos, kiitos!). Näin huimia unia osallistumisesta luovan kirjoittamisen viikkoon Kreikan Santorinilla. Ilmoittauduin.
Hajosi ruohonleikkuri, varastettiin polkupyörä, hampaasta irtosi paikka, tietokoneen kovalevy sammui ikiuneen. Hyvästi Santorini.
Kirjastoapurahoista ilmoitettiin äskettäin. Sain osuuteni (kiitos, kiitos!). Minulla oli tosi-törsäys-unelmia. Aioin maksaa yrittäjäeläkevakuutukseni ja ennakkoveroni.
Arvaatte jo, mitä tapahtui. Jääkaapissa maito ei kylmenekään vaan lämpenee. Takahammas äityi särkemään ja vaatii juurihoitoa. Eikä tämä lopu tähän. Odottelen suolet kylminä, mikä prakaa seuraavaksi.
Tähtien asennostako tämä johtuu? Vai Zeitgeistista? Kosmisesta tasapainosta?

Mainokset