Onnittelut grafomaanikko Salla Simukalle Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinnosta! Ansaitusti palkittiin Sallan Takatalvi, jota muuten kehuttiin myös SNI:n Kirjakorissa tänä keväänä. Hyvä, Salla!
Palkinnoista ja apurahoista puheenollen, olenko erityinen kohtalon silmätikku vai tapahtuuko teille muille tällaista: jostain tulee ”ylimääräistä” rahaa, apurahalotto lätkähtää, tulee pieni palkinto tms. Lyhyttä hurrausta ja unelmia esim. parturista tai kävelykengistä.
Mitä tapahtuukaan seuraavaksi: koneet ja hampaat hajoavat, jokin käsittämätön lasku tipahtaa postilaatikkoon, lapset aiheuttavat jonkin ison rahanmenon.
Miksi näin tapahtuu? Aina!
Viime keväänä sain pienen palkinnon Tampereen kaupungilta (kiitos, kiitos!). Näin huimia unia osallistumisesta luovan kirjoittamisen viikkoon Kreikan Santorinilla. Ilmoittauduin.
Hajosi ruohonleikkuri, varastettiin polkupyörä, hampaasta irtosi paikka, tietokoneen kovalevy sammui ikiuneen. Hyvästi Santorini.
Kirjastoapurahoista ilmoitettiin äskettäin. Sain osuuteni (kiitos, kiitos!). Minulla oli tosi-törsäys-unelmia. Aioin maksaa yrittäjäeläkevakuutukseni ja ennakkoveroni.
Arvaatte jo, mitä tapahtui. Jääkaapissa maito ei kylmenekään vaan lämpenee. Takahammas äityi särkemään ja vaatii juurihoitoa. Eikä tämä lopu tähän. Odottelen suolet kylminä, mikä prakaa seuraavaksi.
Tähtien asennostako tämä johtuu? Vai Zeitgeistista? Kosmisesta tasapainosta?
Grafomania 
11 kommenttia
Comments feed for this article
12 toukokuun, 2009 klo 9:19 am
JussiK
Tuohan on ihan normaalia. Jokaista odottamatonta tai odotettua lisätuloa kohden generoituu aina vähintään samansuuruinen ylimääräinen meno. Esimerkiksi pesukoneeni on toiminut jo niin monta vuotta, että se laukeaa varmasti samalla hetkellä kun istahdan sohvalle miettimään, mitä tekisin kesälomarahoilla. Maailmankaikkeus väijyy kulman takana vain odottaen saavansa kampata sinut maahan. Sitten kun makaat maassa, se varastaa rahasi, potkii hiekkaa päällesi ja nauraa vahingoniloisesti. Ainut tapa huijata maailmankaikkeutta on tuhlata lisätulo niin pian ettei maailmankaikkeus ehdi reagoida. Pitää ostaa ne kengät heti tai varata ja maksaa matka välittömästi. Etukäteissuunnittelu ja unelmointi johtavat vain epäonnistumiseen ja pettymykseen (en ymmärrä miksi minua väitetään pessimistiksi).
12 toukokuun, 2009 klo 10:54 am
Salla
Kiitoksia onnitteluista!
Minulla ehkä auttaa se, etten tylsänä ja rationaalisena ihmisenä ajattele ikinä mitään rahaa ”ylimääräisenä rahana”, jonka voisin käyttää johonkin kivaan ylellisyyteen. Kaikki menee samaan kategoriaan ”yleiset rahat”. Maailma ei sitten lyö märällä rätillä päin naamaa. ”Yleisistä rahoista” toki osa menee mukaviin erikoisjuttuihin, mutta ehkä vasta paljon myöhemmin.
12 toukokuun, 2009 klo 10:56 am
kirsti k
Miljardi kiloa onnea Sallalle, hieno homma!
Minä olen saanut viimeisinä kuukausina roppakaupalla hyviä uutisia. Jopa niin paljon, että hiukan hirvittää. Yritän kuitenkin ajatella ansainneeni kaiken ihanan, koska viime vuosi oli kovaa vastatuulta.
Uskon aina unelmiin. Toteutumattominakin ne kuljettavat ja kantavat eteenpäin.
12 toukokuun, 2009 klo 12:15 pm
Terhi
Hyvä Salla!!! 🙂
Annelilla on ollut kyllä tolkuttoman huonoa tuuria. Ehkä onni kääntyy? Kyllä se kääntyy. Jos yhtään (???) lohduttaa, Santorinin kurssille pääsee joka syksy.
Minä sain tänään hyviä uutisia: olen taistellut viime viikot erään kiinteistönvälitysfirman kanssa, ja tänään selvisi, ettei minun tarvitsekaan maksaa erästä isohkoa laskua. Tosin ”ylimääräisen rahan” käsite on lakannut olemasta elämässäni, nimimerkki remontti & asuntolaina. 😉
12 toukokuun, 2009 klo 12:35 pm
anuh
Onnittelut Sallalle! 😀
Tuo taitaa olla aika yleistä, että maailmankaikkeus antaa oppitunnin järkevään rahankäyttöön heti, kun ehtii riemastua ”ylimääräisestä rahasta”.
Toisaalta tuntuu ettei tämäkään asia mene ihan tasan – tunnen niitäkin ihmisiä, jotka näyttää törsäävän pienistä tuloistaan jatkuvasti kaikenlaiseen ”turhaan”, mutta silti heillä jotenkin maagisesti on fyrkkaa aina riittävästi. Tai ehkä en vaan ole näkemässä, kun he repivät tukkaansa ja tilaavat pikavippejä laskupinon äärellä? 😉
Upeaa, mahtavaa kuulla että Kirstillä on nyt kaikkea ihanaa elämässä 🙂 Iso halaus tältä suunnalta!
12 toukokuun, 2009 klo 7:31 pm
Marjo
Olen ollut kolme kuukautta kirjallisella opintovapaalla, ja jo tuossa ajassa olen onnistuneesti unohtanut, että ylimääräistä rahaa voisi olla. Nyt on vain alimääräistä, mutta jääkaappi pitää outoa ääntä silti. Virittäydyn välittömästi toivomaan, että se jaksaa odottaa tulevan esikoiskirjailijan ensimmäistä ylimääräisen rahan päivää. Täten juhlallisesti lupaan rahat jääkaapille.
Onnea palkinnosta!
12 toukokuun, 2009 klo 8:36 pm
Mila
Onnittelut Sallalle!
Hienosti sanottu, Kirsti, että toteutumattominakin unelmat kantavat eteenpäin.
Tsemppiä Annelille – kunnioitettavan hyvin olet kaikesta huolimatta kirjoittavana perheenäitinä selvinnyt.
12 toukokuun, 2009 klo 8:58 pm
Kulutusjuhla » “Ylimääräinen” raha kostautuu yllättävänä rahanmenona
[…] Annelitre miettii, miksi kohtalo puuttuu aina tulot ja menot -leikkiin: “Palkinnoista ja apurahoista puheenollen, olenko erityinen kohtalon silmätikku vai tapahtuuko teille muille tällaista: jostain tulee “ylimääräistä” rahaa, apurahalotto lätkähtää, tulee pieni palkinto tms. Lyhyttä hurrausta ja unelmia esim. parturista tai kävelykengistä. Mitä tapahtuukaan seuraavaksi: koneet ja hampaat hajoavat, jokin käsittämätön lasku tipahtaa postilaatikkoon, lapset aiheuttavat jonkin ison rahanmenon. Miksi näin tapahtuu? Aina!” (Mari Koo) Jaa tämä kirjoitus: […]
13 toukokuun, 2009 klo 1:23 pm
Sari
Onnea Sallalle!
13 toukokuun, 2009 klo 1:53 pm
Markku
ONNEA, Salla! Upea juttu. Ei tässä hommassa turhan usein saa palkintoja. Mä ryhdyn sen kunniaksi pesemään ikkunoita. Mun unelmani ovat usein yksinkertaisia. Eilen istutin perunat ja pari vaahterantainta, ja nyt jo unelmoin herkkuateriasta jykevien puiden varjossa.:-)
15 toukokuun, 2009 klo 8:39 am
Johanna
Onnea täältäkin, vähän jälkijunassa! Hieno palkinto hyvin tehdystä työstä!