Käsikirjoitusten lukeminen ja kommentoiminen on aikamoinen ongelma. Se ei ole mikään win-win-situation, vaan toisaalta-toisaalta.

Toisaalta kirjoittajana tuntee sympatiaa toista kirjoittajaa kohtaan. Tietää, miten kipeästi hän tarvitsee tukea, palautetta ja toisen kirjoittajan kommentteja. Toisaalta käsikirjoituksen lukemiseen ja huolelliseen kommentointiin menee aivan järjettömästi aikaa. Ei ole mitään järkeä lukaista huolimattomasti ja antaa yhdentekevä ”joo, ihan kiva” -palaute. Ei kirjoittaja siitä hyödy. Mutta jos luen tarkasti, ajattelen ja kommentoin, aikaa menee ainakin puolitoista työpäivää tai kaksi.

Kukaan ei kysyy: ”Hei, tulisitko meille siivoamaan päiväksi tai pariksi?”

Kovin moni kysyy: ”Lukisitko käsikirjoitukseni?”

Työn määrä on sama. Ja se on omasta kirjoittamisesta pois. Se on pois myös rahan ansaitsemisesta, jota on pakko tehdä, jotta voisi kirjoittaa. Minkähän takia itsekään ei kehtaa pyytää palkkiota lukemisen ja kommentoinnin työstä?

Jos on kyse vaihtarista, homma on ihan ok. Luen mielelläni kollegan tekstin, kun tiedän, että tarvitessani voin pyytää häneltä vastapalvelusta.

En tiedä, mitä vastata pyyntöihin. Pitäisi sanoa ei. Liian usein lupaan, silkasta myötätunnosta, kun ei raaski jättää kirjoittajaa yksin ongelmansa kanssa. Ehkä myös pelosta, että leimaudun ylimieliseksi, sillä useimmiten on kyse puolitutuista, tutuista tai suorastaan ystävistä. Mitä he ajattelisivat, jos en auta kaveria, kun hän apua tarvitsee? Tulos on, että omat työt sakkaantuvat, lukeminen+kommentointi vie viikonlopun ainoan vapaapäivän, takkuan, tuhraan, teen väsyneenä töitä ja harmittelen, etten pystynyt kieltäytymään.

Palautteen tarve on suuri. Palautteen antamisen järjestelmiä on liian vähän. Nuoren Voiman Liitolla on arvostelupalvelu. Oriveden Opisto järjestää Matkalla mestaruuteen -koulutuksia romaanikäsikirjoitusten kehittelemistä varten. Pirkkalaiskirjailijoilla on arvostelupalvelu, joka on hyvä systeemi. Kirjoittaja maksaa vain 40 euroa, arvioija saa kohtuullisen, joskaan ei suuren korvauksen, noin 300 euroa romaanikäsikirjoituksesta. Mutta palvelu on riippuvainen siitä, miten paljon yhdistys saa tähän toimintaan apurahaa. Yleensä on mahdollista antaa palautepalvelu 3 – 4 käsikirjoitukselle vuodessa. Se on kovin vähän.

Ehkä pitäisi neuvoa kirjoittajia osallistumaan johonkin kirjoittajakoulutukseen ja saamaan palautetta sitä kautta. Mutta se on aika hidasta.

Ratkaisu olisi, jos kykenisin sanomaan: Valitan, en todellakaan ehdi. Minun on nyt itsekkäästi asetettava oma kirjoittamiseni etusijalle. Miten kykenisin?

Advertisements