You are currently browsing the monthly archive for elokuu 2009.

Kun kirjoitin omaa kirjallisuustieteen pro graduani, ajattelin välillä turhautuneena tekeväni täydellistä nollatutkimusta.

Tätä nykyä eri oppiaineiden gradut ovat lempilukemistoani. Saatan viettää tuntikausia verkossa selaillen esimerkiksi tyttö- ja nuorisotutkimuksen opinnäytetöitä. Niiden oivalluksista syntyy kirjojen ja lehtijuttujen aiheita. Ne myös tuuppivat uusien lähteiden äärelle.

Yllättäen oma gradukaan ei jäänyt täysin nollatutkimukseksi. Kirjoitin tutkielmani kuusi vuotta sitten Madonnan laulutekstien katolisuudesta ja seksuaalisuudesta. Sattuneesta syystä jouduin elokuussa esiintymään muutaman kerran Madonna-asiantuntijana. Pyyhin pölyjä mustakantisesta isosta geestä lempeästi hymyillen.

Mistä sinä haet yllättävää inspiraatiota? Luetko väitöskirjoja tai graduja?

Sadonkorjuuta täälläkin! Eilen sain ilokseni paketillisen Futistyttö kakkosia, nimeltään Kasi kentälle!
Kirjaa on mukava pitää käsissään, koska se on ESINE. Tuntee tehneensä jotain oikeasti. Kansi oli kiva, esine kiva, mutta muutoin olen yhtä epäileväinen kuin aina uuden kirjan ilmestyessä.
Nyt odotamme vielä Terhin kirjaa – vai onko tulossa muitakin? Anun kirja?
täältä löytyy kansi ja tietoja:

http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=1235

Tänään tulivat tekijänkappaleet uudesta Tapio ja Moona -kirjasta eli tästä:

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-35523-2

Uuden kirjan piteleminen käsissä tuntuu aina mukavalta.

Monilla kirjoittajilla on laukussaan muistikirja, ehkäpä sinullakin. Erilaisia havaintoja tulee kerättyä junista, busseista, matkoilta, ties mistä. Kehotankin koululaisia olemaan varuillaan julkisissa kulkuvälineissä, sillä siellä saattaa istua salakavala kirjailija, joka kerää aineistoa kirjaansa.

Vietin kesäistä sunnuntai-iltapäivää ystävieni seurassa lempiterassillamme. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä niin kuin yleensäkin.

Viereisessä pöydässämme istui parikymppinen nuori mies, joka selvästi kuunteli keskusteluamme ja teki ahkerasti muistiinpanoja pieneen kirjaansa.

En ollut koskaan ajatellut asiaa tarkkailtavan näkökulmasta, mutta se tuntui hyvin oudolta. Ei kovin imartelevalta, vaan lähinnä tungettelevalta. Mikä oikeus tyypillä oli kuunnella meidän juttujamme? Mitä yksityiskohtia hän oikein poimi muistiin? Hankkisi oman elämän, josta tehdä muistiinpanoja! Toivottavasti meistä saa aikaan edes räväkän runon tai poleemista proosaa – tai ehkäpä romanttista viihdettä?

Yhden pienen vinkin tahtoisin kirjoittajalle antaa: Jos teet muistiinpanoja julkisella paikalla, tee niitä vähäeleisesti.

Jään uteliaasti odottamaan hepun mahdollista julkaisua.

Uusimmat kommentit

Raili artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
milateras artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
kirsti k artikkeliin Kirjailija äärilaidoilla – vai…
milateras artikkeliin Linnuista, lennoista
Raili artikkeliin Linnuista, lennoista

Arkistot