Monilla kirjoittajilla on laukussaan muistikirja, ehkäpä sinullakin. Erilaisia havaintoja tulee kerättyä junista, busseista, matkoilta, ties mistä. Kehotankin koululaisia olemaan varuillaan julkisissa kulkuvälineissä, sillä siellä saattaa istua salakavala kirjailija, joka kerää aineistoa kirjaansa.

Vietin kesäistä sunnuntai-iltapäivää ystävieni seurassa lempiterassillamme. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä niin kuin yleensäkin.

Viereisessä pöydässämme istui parikymppinen nuori mies, joka selvästi kuunteli keskusteluamme ja teki ahkerasti muistiinpanoja pieneen kirjaansa.

En ollut koskaan ajatellut asiaa tarkkailtavan näkökulmasta, mutta se tuntui hyvin oudolta. Ei kovin imartelevalta, vaan lähinnä tungettelevalta. Mikä oikeus tyypillä oli kuunnella meidän juttujamme? Mitä yksityiskohtia hän oikein poimi muistiin? Hankkisi oman elämän, josta tehdä muistiinpanoja! Toivottavasti meistä saa aikaan edes räväkän runon tai poleemista proosaa – tai ehkäpä romanttista viihdettä?

Yhden pienen vinkin tahtoisin kirjoittajalle antaa: Jos teet muistiinpanoja julkisella paikalla, tee niitä vähäeleisesti.

Jään uteliaasti odottamaan hepun mahdollista julkaisua.

Mainokset